Kuka?

Mies bloggaa juolahduksia ja tapahtumia. Tämä alkoi eroblogina ja terapiakirjoittamisena, joka sisälsi vuodatusta ynnä henkilökohtaisuuksia, mutta on nyt muuntumassa.

tikitys(at)gmail.com

4 vastausta artikkeliin: Kuka?

  1. maria sanoo:

    Törmäsin tähän blogiin googlettaessani sanalla ”linnunkarkotin” ja aivan pakko kommentoida, että olipahan harvinaisen mielenkiintoista luettavaa. Herkullisia pohdintoja ja päätelmiä, ajatus vie miestä ja välillä varmaan toisinkin päin. Ja yleistietoa sen verran runsaasti, että on mihin asioita peilata ja niiden mittasuhteita tarkastella. Lisäksi ajatusmaailmasi on elämää ja ihmisiä ymmärtäväisesti tarkkailevaa, josta tulee lukijalle hyvä mieli ja sellainen olo, että ihmiskunnalla on vielä toivoa.
    Saa hymyillä, saitte juuri positiivista palautetta.
    Palaan linnunkarkottimien (linnunkarkoittimien!) pariin, nuo harakat on saatava pois varaston välikköä sotkemasta -sota siirtyi tällä viikolla henkilökohtaiselle tasolle, kun riippumattooni oli ilmestynyt JÄTÖS ellei useampikin. Aion vastata tähän biologiseen hyökkäykseen järeällä uuden sukupolven elektronisella aseistuksella. ystävällisesti tervehtää Maria

    • tikitys sanoo:

      Ohoh, olipa yllätys, että joku vielä kommentoi. En ole päivittänyt tätä blogia pitkään aikaan, mutta kiitos palautteesta. Varsinkin siksi, että se oli positiivista; negatiivisesta palautteesta kiittäminen tapahtuisi pitkin hampain. :p

      Onnea linnunhäätöön! Harakat ovat ovelia otuksia, varmaan saat tehdä niitä vastaan yhden jos toisenkin siirron.

  2. Kat E sanoo:

    Hei! Kiitos tästä blogista, nautin suuresti lukiessani virtailevaa tekstiäsi ja syvemmälle meneviä pohdintojasi, löytöretkeä itseesi. Aivan liian harvoin pääsee lukemaan näin monitahoista pohdiskelua miehen näkökulmasta!

    Olen sitä mieltä, että kerrostalossa voi soittaa myös saksofonia. Itse, aloittaessani tenorilla joskus 90-luvun lopulla, pidin vain tarkasti huolta siitä, etten soita tuntia pidempään per päivä, ja pyrin ajoittamaan harjoitteluni aina mahdollisimman aikaiseen iltapäivään. Pidin myös välipäiviä. Naapureiden kanssa voi myös koittaa sopia treenille jonkun ajankohdan, mikä häiritsisi kaikkia mahdollisimman vähän ja minkä sisällä harjoittelun toteuttaa. Myös joissain kirjastoissa on äänieristettyjä huoneita, joita voi varata tämmöiseen käyttöön, Helsingin kymppikirjastosta ainakin löytyy, luulisi että myös muualta. Ja kun taidot karttuvat, saattavat naapurit jopa käydä esittämään kappaletoiveita, kuten minun naapurini hiljattain 😀

    Take Five voi olla sangen kinkkinen tapaus altolla, sillä kaikki biisin sormitusten väliset siirtymät eivät ole sieltä helpoimmasta päästä. Esim. melodian alusta kolmannen tahdin nopea trilli (konsertti f-fis-f-e-Eb… muistaakseni…) vaatii oikean käden pikkurilliltä salamannopeaa työskentelyä alttosaksofonin dis-sivuläpän kanssa, samalla tietenkin oktaaviläppä auki, ja sieltä suoraan alton c-hen ja oktaaviläppä kiinni. Tämä lurautus tuottaa minulle vielä vuosienkin jälkeen ongelmia, siitä huolimatta, että olen harjoitellut kappaletta paljon ja soitan sitä yhtenään myös jameissa. Saksofoni on kyllä hieno, joskin pirullisen koukuttava soitin…!

    • tikitys sanoo:

      Hauskaa että joku vielä tännekin päätyy kommentoimaan. Olen laiskotellut ja jättänyt tähän blogiin kirjoittamisen retuperälle.

      En ole vielä hankkinut saksofonia, vaan pitäytynyt kitarassa ja opetellut kaikenlaisia jazz-juttuja aina kun on huvittanut, viimeisimpänä Dave Brubeckin biisin Fast Life, jonka pianosoolosta innostuin oikein kunnolla. Taitoni eivät kyllä riitä soittamaan sitä oikeassa tempossa, mutta väliäkö hällä, koska en ole ammattimuusikko tai edes soita missään bändissä. Oivalluksiahan ei motoristen soittotaitojen puute estä: kas, tässähän on arpeggio, näin tämä pätkä sopii alla olevaan sointuun, jne. Hyvä idea tuo kirjaston äänieristetty huone muuten, täytyykin kysyä tuosta pääkirjastosta, onko sellaista.

      Kiintoisaa kuulla saksofonistin kertomusta teknisesti haastavista jutuista. Varmaan jokaisessa instrumentissa on omat helpot ja vaikeat juttunsa juuri motorisessa mielessä. Kitaralla tietyt jutut ovat helppoja, ja niinpä niitä onkin helppo jumittua soittamaan, ellei ota asenteeksi ”break out of the blues box city”, tms. On aika vaikeaa yrittää murtautua näistä uomista irti kohti vähemmän kahlittua musisointia. Puhumattakaan siitä, että pitäisi treenata. Bändikin kasata, jne. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s