Ihminen takertuu toivoon

Otsikko voisi kuulua myös ”Luota, mutta varmista”.

Jos olisin kirjoittanut tämän merkinnän viikko sitten, se olisi ehkä pitempi ja kiukkuisempi. Nyt ärtymykseni on ehtinyt puoliintua muutamaan kertaan kuin radioaktiivinen alkuaine, joten saan ehkä kirjoitettua selkeämmin, mutta toisaalta vähemmän tunnevoimaisemmin.

Ystävälläni on yritys, joka tilaili minulta silloin tällöin töitä. Toisinaan hän makseli laskuni vähän viipeellä, mutta kuitenkin aina lopulta, ja tuntui asettavan minut etusijalle muihin saataviaan penääviin nähden.

Kunnes alkukesästä lähtien laskujeni eräpäivät tulivat ja menivät, ystäväni lakkasi pitämästä yhteyttä, eikä tilillä näkynyt suorituksia. No, kaverille voi joustaa siinä missä joku toinen firma saisi minulta huomautuslaskun ja perintätoimiston laskun. Kun myöhästyneitä saatavia oli vähitellen kertynyt noin täyden työviikon työmäärän verran, meilasin tälle ystävälleni. Hän lupasi ”tarkistaa asian ja palata pian”.

Väärä vastaus. Se sai hälytyskellot soimaan päässäni – tyyppi ei pyöritä niin suurta liiketoimintaa, että hänen pitäisi erikseen tarkistaa, onko hän maksanut laskuni. Kyllä sellaiset asiat muistaa. Tsekkasin heti hänen firmansa luottotiedot ja kas, firma olikin julistettu konkurssiin jo muutama kuukausi sitten. Konkurssin ollessa vireillä kaverini oli silti tilaillut minulta töitä.

Ihanaa. Nimittäin mahdollisuuteni saada saatavani ovat hyvin pienet. Velkojia on paljon, ja heidän saataviensa määrä on valtava, se on syntynyt jo muutama vuosi sitten, ja yksi suuri velkoja on muihin nähden etusijalla, koska edustaa valtiota. Näistä en tiennyt mitään, koska eihän kaverin firman luottotietoja tullut mieleenkään kaivella.

Soitin kaverilleni, ja kysyin sen kummemmin raivoamatta, mistä on kysymys. Hän selitti suunnattoman taitavalla tavalla, miten asiat hänen näkemyksensä mukaan olivat, mutta se tuli selväksi, etten taida saada pesästä juuri mitään, eikä hän tarjoutunut siinä auttamaankaan. Sirkus (siis yritystoiminta) kuitenkin tuntuu jatkuvan entiseen malliin, mutta me velkojat emme siitä paljon kostu. Aika vitun hienon kuprun tyyppi teki.

Minua tämä kirpaisee erityisen paljon siksi, että tämä tappio vaikuttaa suoraan brutto- ja nettotuloihini, yrittäjä kun olen.

Keskustelin asiasta muutaman yritysneuvojan kanssa, ja he kertoilivat kiintoisia juttuja siitä, miten konkurssin lähestyessä voidaan tietyissä yritysmuodoissa piilottaa omaisuutta niin kätevästi, että konkurssi raukeaa varojen puutteeseen eikä kukaan saa mitään, mutta konkurssiin mennyt yrittäjä voi jatkaa toimintaansa ihan samaan tapaan kuin ennenkin. Vaikka kaikki konkurssiyrittäjät eivät ole kupruntekijöitä ja vaikka taannoin vietettiin epäonnistumisen päivää, niin kannattaa muistaa, että holtittomuudesta johtuvista epäonnistumisista kärsivät myös muut ihmiset. Siksi liiallinen hyväksyminen on yhtä vahingollista kuin liian raju tuomitseminen.

Toisaalta kaverini tuskin teki tätä temppuaan ilkeyttään tai kierouttaan. Hän on ihminen, jolla on käsittämätön kyky uskoa maailma toisenlaiseksi kuin mitä se on. Kun tämä kyky yhdistyy suureen älykkyyteen, on tuloksena erittäin tehokkaaseen itsepetokseen kykenevä aparaatti. Tämän itsepetoksen varassa, ja toivon varassa hän lienee toiminut pitkään, vaikka todellisuus kertoi muuta. Ihminen takertuu toivoon – kaverini onnenpotkuun ja minä siihen, että hän maksaa lopulta laskunsa. Kumpaakaan ei tapahtunut.

Kokemani perusteella olen alkanut ajatella että taitavimmat petkuttajat eivät ehkä ole tietoisia siitä että he petkuttavat, hehän uskovat täysillä asioiden olevan niinkuin he haluavat niiden olevan.

Anteeksi en tätä tietenkään anna, enkä ala kiltteillä ja painaa asiaa villaisella. Luottamustani ei rangaistuksetta petetä. Jokin sopivissa rajoissa oleva vastatirvaisu pitää keksiä. Saattaa olla ihan tarpeeksi sekin, että katkaisen ystävyyden. Itsekin siinä menetän tietysti hyvän ystävän, mutta eihän hyvä ystävä toisaalta fuskaa tällä tavalla. Ei, vaikka uskoisikin kaiken kääntyvän lopulta hyväksi.

Mainokset
Kategoria(t): tappiot. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Ihminen takertuu toivoon

  1. Lumikukka sanoo:

    Onko tuollaisella kaverilla mitään virkaa? Eikös tuo ollut hyvä juttu osoittamaan että millaisia ihmisiä haluat pitää elämässäsi?

    Kaverisi kuulostaa ihan narsistilta. Muunlainen ei kykenisi noin megalomaaniseen (itse)petokseen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s