Päivitys pitkästä aikaa

Siinä kävi sitten sillä viisiin, että kesällä menin meren rantaan lennättämään leijaa, ja tapasin siellä naisen. Ja siitä se sitten lähti. Tai itse asiassa oli lähtenyt jo aikaisemmin, oltiin käyty kävelyllä ja olin myhäillyt, kun hän oli ojentanut kätensä veteen ja poiminut sieltä simpukankuoria. Ja olihan siinä sitten kaikenlaista sinkoilua ja kimmahtelua pään sisällä joka suuntaan, mutta pidin ne visusti omana tietonani enkä toiminut niiden mukaan. Ja siitä se sitten jatkui. Ja sitten kuulin taikasanat ”musta tuntuu että mä en vaadi sulta yhtään mitään”, ja uskoin niihin, ja ne olivat totta silloin ja totta nyt.

Nyt elämä on kepeää – olihan se sitä jo aiemminkin – mutta vieläkin kepeämpää ja rauhallista ja onnellista. Sellaista, että oli vaikeaa aluksi edes tottua, että näinkin voi olla. Mutta näemmä voi. Helpostikin voi, ja helposti voi suhde alkaa ja helposti jatkua. Yhtä lailla ovat totta toisetkin sanat, ”tässä ei ole sellaista tahtojen taistelua”, eikä olekaan, muuten olisin vain pannut ja mennyt, mutta nyt halusin jäädä. En ole täyttämässä vajetta hänen sielussaan, koska sellaista ei ole, eikä hän minun.

*

Treenailin huvin ja virkistyksen vuoksi sävelkorvaani erinäisillä netistä löytyvillä ohjelmilla – intervalleja, soitujen tunnistusta, mitä ikinä. Aikani niillä leikittyäni lähdin ajelemaan autolla, ja yhtäkkiä kuulin renkaiden rallatuksen seasta C-sävelen. Puhdas ja kirkas ja itsepintainen C, ei mikään tinnitus, vaan eräänlainen mielikuvan kaltainen sävel. Radiosta tulevasta musiikistakin pyydystin C-säveliä sieltä täältä. Määränpäähän ennätettyäni lauloin kuulemani sävelen ja etsin sen kosketinsoittimesta. C se tosiaan oli. Hassua. Pian ilmiö sitten katosi, eikä ole tullut takaisin.

Ehkä kyseessä oli samanlainen ilmiö kuin se, kun menee poimimaan sieniä tai marjoja, ja näkee illalla suljettujen silmäluomiensa takana loputtomasti sieniä tai marjamättäitä. Seuraavana päivänä ei ilmiö enää toistu, vaikka kävisikin sienessä tai marjassa uudelleen. Aivot tottuvat. Ehkä aivot tottuvat korvatreeniinkin ja palaavat takaisin arkipäiväiseen olotilaansa.

Mainokset
Kategoria(t): rauha, sekalaista, suhteet. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

7 vastausta artikkeliin: Päivitys pitkästä aikaa

  1. Celia sanoo:

    Oi, sinä onnellinen. Olet löytänyt juuri sellaisen suhteen, jollaista kaipaan myös itselleni – että voi rakastaa toista omana itsenään, ilman tahtojen taistelua, ilman minkäänlaisia vaatimuksia, tarvitsematta venyä toiselle jonkin vajeen täytteeksi. Että voi vain rakastaa, olla ja hengittää.

    En kuitenkaan kadehdi sitä sinulta pois – kaukana siitä – toivon, että se kestää sen minkä on tarkoituskin. Nauti onnestasi sinä onnellinen. 🙂

    • tikitys sanoo:

      Kiitos. Luulen, että joidenkin (ml. minä) on ensin epäonnistuttava ja kärsittävä suhteissaan, ennen kuin hyvän suhteen osaa tunnistaa (ei siis vain passiivisesti löytää) ja toimia siihen suuntautuen.

  2. Nimetön sanoo:

    kuulolla ollaan! älä lopeta

  3. lianna sanoo:

    = nimetön

  4. ferrugo sanoo:

    Mä jotenkin osasin arvata asioiden tolan, kun tämä blogi hiljeni! Mahtavaa, onnea!

    Ja olet aivan oikeassa, epäonnistumisten jälkeen osaa tunnistaa mitä haluaa, toki siinä edetään poissulkevalla metodilla: tällaista en ainakaan halua, enkä tällaista, enkä…

    • tikitys sanoo:

      Kiitos, ja hyvin arvattu. Sanotaan, että rivien välistä voi lukea paljon, mutta näemmä siis rivittömyydestäkin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s