Minä en tiedä enää mitään

Se, kun ei ymmärrä mitään, eikä edes ymmärrä, mitä ei ymmärrä. Omaa elämäänsä ei näe ulkopuolelta, eikä mitään elämänkulkua tulkitsevaa urheiluselostajaakaan ole. Niinpä hämmennys vallitsee.

Otetaan nyt vaikkapa viehättymisen omituisuudet: voin pitää naisen seurasta, tämän älystä ja olemuksesta ja ominaistuoksusta ja sitä myötä haluta häntä, mutta parisuhde ei minun taholtani tule kysymykseenkään. Miksi ei? No kun vaan ei.

Toisaalta voin pitää naisen seurasta, tämän älystä ja olemuksesta ja ominaistuoksusta, ja ajatella, että tämän naisen kanssa todella voisin olla parisuhteessa – mutta en sytykään hänestä seksuaalisesti lainkaan. Miksi en? No kun vaan en.

Tällainen oman mielen arvaamattomuus on kuluttavaa ja syö voimia. Mikseivät nämä jutut voi tulla nätteinä paketteina, sellaisina, että haluaisin jotakuta kokonaan tai sitten en ollenkaan (ja molemminpuolistakin sen olisi hyvä olla).

”Kemia” on tyhmä selitys tälle, koska se ei ole mikään selitys, vaan pelkkä viisikirjaiminen lyhenne ajatukselle ”minä en oikeasti tiedä miksi tunnen tai en tunne vetoa tuota ihmistä kohtaan”.

Sen tiedän, että suuteleminen on kyllä olennainen asia – se ei vain tunnu yhtä hyvältä kaikkien kanssa. Kyseessä on jokin ihan muu kuin tekniikka tai kömpelyys tai taito, jokin sellainen, joka ei pelkisty akselille hyvä suutelija – huono suutelija. Olennaista on se, mihin kukaan ei voi täysin tietoisesti vaikuttaa: syvin rytmi, anatomia, maku, jokin sanaton viestinvälitys. Tähän jos mihin uskon, ja haluan uskoa.

Mutta jos alan kysellä itseltäni, tuntuuko juuri tämän naisen suuteleminen hyvältä, niin peitänkö siinä vaistojen äänen liiallisen analyysin alle? Vaistojen viisauteen haluaisin uskoa, mutta kun järki ja tunteet eivät ole viisaiksi osoittautuneet, niin miksi sitten vaistot olisivat enemmän totta?

Oli miten oli, on osattava vetää oikeat johtopäätökset, ja toimittava niiden mukaan. Ja se on raskasta, jos mikä.

Mainokset
Kategoria(t): arki, iho, keho, kosketus, rakkaus, seksi, sinkkuus, suhteet, tunne-elo. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

12 vastausta artikkeliin: Minä en tiedä enää mitään

  1. Oma tila ja ajatuksia sanoo:

    ”Turhanpäiväinen älykkyys syö ihmistä rotan lailla
    Miten kaikki voi olla valmista, kun ei ole edes tehty mitään?
    Miten niin jalat maassa? Oletko nähnyt kenenkään kävelevän ilmassa?
    Pidän sinusta, siinä kaikki. Pitääkö se todistaa tuhansilla sanoilla?”

    Ote Dave Lindholmin biisistä Pieni ja hento ote

  2. Mai sanoo:

    Taas pohdit niin tuttuja.

    Mulla on oletuksena, että kun sopiva mies tulee vastaan, minun päässäni loppuu jatkuva analysointi. Sen uskon olevan merkkinä ihmisestä, jonka kanssa uskallan ihan täysin heittäytyä. Vaistot vievät. Eikä tarvitse suoda ajatustakaan uskallukselle tai järkeillä suhteen tai kohteen ominaisuuksia.

    Suutelemiseen uskon ehdottomasti myös minä. Se on ihan käsittämätöntä miten joidenkin kanssa se vaan ”sujuu”. Hassua on, että sitä ei voi juurikaan ennakoida yleisestä vetovoimasta tai ominaistuoksun viehättävyydestä. Em. elementit se toki vaatii, mutta ne eivät takaa vielä mitään suutelemisen tajunnanräjäyttävyydestä. Itse olen päätellyt asian olevan niin, että kestävämpää suhdetta etsiessä, on hyvä luottaa tähän oraaliseen indikaattoriin. Se kertoo mielestäni jostain intuitiivisesta, eläimellisestä yhteensopivuudesta. Joka on uskoakseni ehkä se paras liima pitkäkestoisessa suhteessa. Tämä nyt tietysti pätee vain minuun – olen tosi fyysinen, ja mitään uutta perhettä en usko varsinaisesti enää kasaavani, ainakaan saman katon alle. Vähemmän fyysinen ihminen ei ajattele näin. Ja (perinteisestä) perhe-elämästä haaveileva taipuu ehkä kompromisseihin asioissa, joissa en itse.

    Asia on kyllä minustakin kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Oraalinen indikaattorinikin toimii sillä oletusarvolla, että ko. ihminen viehättää minua; älyllisesti, henkisesti, temperamenttisesti ja mitä kaikkea vielä. Ja vielä tuo aiheellinen kysymyksesi siitä, miksi vaisto olisi veljiään, tunteita ja järkeä, viisaampi. Järjellä en tätä elämää voi elää. Ja tunteet ovat minut saattaneet umpikujiin. Ovatkohan vaistotkin jotenkin vääristyneet tai rikkoutuneet entisten kokemusten ja traumojen ansiosta.? Huolestuttavaa ja sekavaa. Johonkin sitä silti haluaa uskoa. Muuten on ihan liian raskasta.

    (Ja taustaksi vielä, että itse olen ollut piiitkässä parisuhteessa miehen kanssa, jota ei ollut kummoista suudella ja josta eroaminen oli raskas, mutta hyvä päätös. Sen jälkeen useamman vuoden tutkaillut elämääni ja testaillut teorioitani. Muutaman kerran elämässäni rakastunut. Monia kertoja yrittänyt rakastua.)

    Pahoittelut kommenttilaatikkosi terrorisoimisesta näin pitkällä avautumisellla!
    Mai

    ps. Ihan erillinen kommentti taannoiseen kirjoitukseesi: Olen väitellyt kemiasta ja hymyilytti kovin kommenttisi kemiaa ymmärtävistä naisista. Luulen saaneeni hajun siitä mitä tarkoitit (ja tajusin sen olevan ihan irrallinen pointti), mutta silti muistutan, että kemiaa ymmärtävät naiset ovat todellisuudessa hyvin heterogeeninen joukko 😉

    • tikitys sanoo:

      Pitkätkin kommentit ovat tervetulleita, ei siis mitään anteeksipyytelyjä!

      Luulen, että omassa päässäni ei analysointi lopu koskaan, mutta riittävän oikean naisen kohdatessani se vain vaimenee riittävästi, eikä vaadi liikaa huomiota. Ja toisaalta taas ei siihen pelkkää oikeaa naista vaadita, vaan myös minun on oltava tietynlainen ja oikeassa kohdassa elämääni.

      Kompromisseihin en näissä syvätason viehättymisasioissa, kuten suutelemisessa, halua enää taipua, koska naimisissa olen jo ollut ja lapsikin on. Nyt voin todella keskittyä olennaisiin asioihin, oikeanlaiseen vuorovaikutukseen, etsiä ja toivoa että kohtaan naisen, jonka kanssa sellainen toteutuu. Sellaisen riittävän oikean, oikealla tavalla oikean.

      Varmasti ymmärsit myös aikaisemman kemiaheittoni taustalla olevan ajatuksen oikein, varsinkin jos olet kemian tohtori, niinkuin tulkitsin sanasta ”väitellyt”. 🙂

  3. Rara sanoo:

    Heh, voisin kirjoittaa ihan saman tekstin (korvaten vain sanat nainen sanalla mies). Tässähän voidaan kohtaa perustaa vertaistukiryhmä teemalla no kun vaan en. 😀

    Minunkaan motiivini pariutumisessa ei ole haave kotileikistä, en tarvitse isää enkä aviomiestä. Haluan miehen, jonka haluan! ~ Selvästikin se, että vakava parisuhde on jo nähty ja lapsi tehty, vapauttaa siitä ajatuksesta, että pitäisi alkaa jollekin jonkun kanssa ihan vain sen alkamisen takia. Perheestä haaveileva ystäväni katsoo miehiä aivan eri tavalla ja erilaisin odotuksin kuin minä.

    Vaisto ei välttämättä ole sen kummepi kuin järki tai tunne, mutta itse ajattelin antaa vaistolle mahdollisuuden. Yritän olla analysoimatta ja ajattelematta liian pitkälle: kysyn vain sisäiseltä ääneltäni yksinkertaisesti muotoiltuja kysymyksiä, kuuntelen vastauksia ja jään jännityksellä seuraamaan minne vaistoni minut vie.

  4. Kimmeli sanoo:

    Sepäs se, kun tarttis saada kaikki samassa paketissa 🙂 Ihana tyyppi, jonka kanssa on jumalaista suudella, hemmetin hauskaa petissä ja sitten voi muutenkin olla, jutskata, yms. Vaan kun ne kaikki ominaisuudet aina tuppaavat jakautumaan eri tahoille 😦

  5. Heidi sanoo:

    Ihan kuin valitsisit työntekijää.

  6. Maisa sanoo:

    Kun rakkaus oikeasti iskee, ei sitä ehdi hengästymiseltään analysoimaan.
    Siinä samassa menevät kierot silmät, pulleat mahat ja ikävä luonne. Vasta myöhemmin alkaa nähdä myös elämän ikäviä tosiasioita 😉

    Ei kannata sekoittaa ystävyyttä rakkauteen. Oikea rakkaus vie jalat alta!

    -Maisa-

  7. Himmu sanoo:

    ”No kun vaan ei”. Juuri niin. Se on toisinaan pirun harmillista. Toisinaan ihanan helpottavaa.

    • tikitys sanoo:

      Kiva kuulla sinustakin! Luulen että nämä jutut kuuluvat asiaan – on suuri joukko jollakin tavalla oikeita ja jollakin tavalla vääriä kumppaneita, mutta riittävän oikean (ja samalla riittävän vähän väärän) löytäminen on hankalampaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s