Kaikella on aikansa

Bo Carpelan on kuollut. Carpelanin teoksiin olen palannut kerta toisensa jälkeen, varsinkin silloin, kun elämä tai maailma on tuntunut poikkeuksellisen rumalta, ja olen halunnut vakuuttaa itseni siitä, että maailman ja kielen voi nähdä myös täynnä syvää ja totista kauneutta. On hyvä, että Carpelanin kaltainen kirjailija on elänyt juuri tässä ajassa ja tässä maassa.

Mainokset
Kategoria(t): arki, kirjallisuus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s