Olotiloja

Koska en nykyisessä työssäni ole kosketuksissa ihmisten kanssa muuten kuin sähköpostitse ja joskus puhelimitse, ovat kaikenlaiset tapaamiset tavallista intensiivisempiä. Kuten vaikkapa treffit. Niitä on nyt takana kaksi.

On totta, että sitä tietää hyvin nopeasti, onko tässä aineksia suhteeseen ja tunteeko toista kohtaan oikeanlaista vetoa. Molemmilla tapaamisilla on ollut molemminpuolisesti selvää, että seurustelusuhdetta tästä ei tule, mutta se ei ole haitannut. On ollut oikein luontevia ja pitkiäkin tapaamisia, hyviä keskusteluja, yksi vierestä herääminen. Treffikumppanini ovat olleet ihania ja älykkäitä naisia, joita muistelen hyvällä. Tuntuu hyvältä, kun ei tule kommentoiduksi tai arvotetuksi, saa olla se joka on, ja se riittää. Se tietysti toimii kahteen suuntaan, en minäkään heiltä vaadi, että heidän täytyisi minua juuri oikealla tavalla miellyttää ja muu ei kelpaisi.

Tämä on hyvä alkusointu. Ei kiirettä hakea seuraavia tapaamiskumppaneita, ei kiirettä yhtään mihinkään. Näistäkin jäi jo hyvä mieli ja ns. hyvät kelat. Minä tosin en olisi minä, jos en tuumisi, että tähänkin voi ehkä turtua, siten että tapaamisten ja jälkimietintöjen intensiteetti katoaa.

*

Lainasin tänään kirjastosta Miina Supisen romaanin kertomuskokoelman Apatosauruksen maa (euron varausmaksu on muuten törkeän korkea, varausmaksujeni saldo on jo aikamoinen, sakkosaldo on ollut tähän saakka nolla). Sitä lukiessani ajattelin, että tietyt taideteokset tuntuvat siltä, kuin olisi omiensa parissa. Se ei ole aivan sama asia kuin pelkkä teoksesta pitäminen, vaan jonkinlainen sieluyhtäläisyyden tai olemistapayhtäläisyyden tunnistaminen, kuin kohtaisi itsensä kanssa toisen samanmoisen. Supisen Liha tottelee kuria oli tällainen. Tämä ei siis liity taiteilijan persoonaan tai edes teoksen aiheisiin tai henkilöihin, vaan siihen, että teoksen olemuksessa tunnistaa jotakin lausumatonta omasta itsestään ja ilahtuu siitä. Usein käy niinkin, että tällainen kokemus syntyy vain yhden tai parin teoksen kohdalla.

Musiikin puolelta vastaavia teoksia ovat minulle olleet Steve Vain kappaleet Call it Sleep ja The Attitude Song. (Spotify-linkkejä).

Elokuva- ja kuvataiteen puolelta ei tule mieleen yhtään teosta, vaikka René Magritten Linna Pyreneillä -maalaus onkin usein mielessäni. Eikä teatterinkaan puolelta tule mitään mieleen. Ehkä palaan näihin vielä.

Mainokset
Kategoria(t): arki, sinkkuus, suhteet, taide. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

8 vastausta artikkeliin: Olotiloja

  1. Kimmeli sanoo:

    Onnea erittäin hyvälle kirjavalinnalle !!!

    • tikitys sanoo:

      Kirja oli kyllä erinomainen. Pidän aivan valtavasti siitä, että Supinen hyödyntää kirjoittajan vapautta niin notkeasti ja häikäilemättömästi, mutta kikkailematta. Sitäpaitsi jutut ovat hauskoja: miinus 200-asteisen kylmähuoneen lietsoma kuuma rakkaus on ratkiriemukasta läppää. Ja sitten oli se hönö vaari, joka sai sankkerin viidakossa, yms yms.

  2. Noomi sanoo:

    Pystyykö blogiasi seuraamaan muutoin, kuin rekisteröitymällä blogilistalle? Tai siis tarkoitan nyt sitä funktiota minkä voi tehdä mm. bloggerissa, että täppäät vaan sitä lue-kohtaa ja sitten voit valita, luetko nimettömästi vai julkisesti.

    Nyt siis mitä ilmeisemmin kävi selväksi, että luen tätä mielenkiintoiselta vaikuttavaa blogiasi mahdollisesti ”julkisesti”.

    Toinen asia, mihin toivoisin vastausta on se, että miksi haluat saada kommentoijien sähköpostiosoitteet? Oletan sinulla olevan siihen jonkin rationaalisen syyn, kuten vaikka että se mahdollisti vähentää asiattomia kommentteja, spämmääjiä ja muita epäilyttäviä hiippareita tmv.

    Vaikkakin ilman tuota ”rationaalista” syytä on mielestäni myös hieman epäilyttävää ”keräillä” ihmisten sähköpostiosoitteita…:)

    • tikitys sanoo:

      En ymmärtänyt tuota lukemiskysymystä, koska en en enää muista, miten Blogger toimii. Jos tarkoitat RSS-syötteitä, niin tuolla ihan alhaalla on kaksi linkkiä, ”Artikkelien RSS-syöte” ja ”Kommenttien RSS-syöte”, joita klikkimällä ainakin syötteet saa lisättyä haluamaansa lukijaan. Ja jos Blogilistalle rekisteröityminen ei nappaa, niin ainahan tämän voi lisätä kirjanmerkkeihin.

      Kysyit, miksi haluan saada kommentoijien sähköpostiosoitteen. Vastaan, että sähköpostiosoite ei ole pakollinen, minkä olisit voinut itsekin todeta jättämällä sen kirjoittamatta. Itse asiassa mikään näistä kentistä ei ole pakollinen, mutta WordPress ei osaa sitä tällaisessa tapauksessa kertoa. Vain, jos yksikin kenttä on pakollinen, WordPress osaa mainita, että ”Pakolliset kentät on merkitty *”, ja pakollisten kenttien kohdalla on punainen tähti. Tämä kommenttilaatikko kenttineen on WordPressin vakiovimpain, jota en ole edes yrittänyt muuttaa, koska en ole kokenut sitä millään tavalla mielekkääksi.

      Onhan tämä ei-pakollisuuden ilmaisematta jättäminen WordPressin taholta hiukan epäloogista, mutta pakkoko sitä on olla sääntösuomalainen, sellainen joka odottaa sateessakin kiltisti suojatien valon vaihtumista vihreäksi vaikka autoja ei näy missään, tai antaa oikean sähköpostiosoitteen, vaikkei huvittaisi? 🙂 Itse yleensä tyydyn tuolloin kirjoittamaan osoitteeksi a@a.a.

    • Nimetön sanoo:

      Kas näin, tämä on ihan anonüümi kommentti.

      -tikitys

  3. Anonoomi sanoo:

    Hah – sen siitä saa, kun tekee asioita väsyneellä päällä. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis… nyt meni turhaa energiaa tuonkin yllä olevan tekstin näpyttelemiseen. Puhumattakaan sinun aikasi haaskamisesta kommenttiini sähköpostiosoitteista ja muusta.

    Tarkennus vielä aikaisempaan kommenttiini – sen sähköpostien ”keräily” osion oli tarkoitus olla ironisen koominen, mutta nyt ilmeisesti se vaikutti lähinnä siltä, että olisin epäillyt sinua jonkimoiseksi ”stalkkeriksi”. Ei ollut tarkoitus.

    Tämä on ongelmallista tässä kirjallisessa kommunikoinnissa, tulee helposti väärinkäsityksiä.

    Mutta kiitos vastauksista:)

    T: nolostunut Noomi

    • tikitys sanoo:

      No mitäs tuosta. Jos olisin älynnyt ironian, olisin voinut vastata, että keräilen niitä sähköpostiosoitteita siksi, että spämmerit maksavat hyvästä elävästä ja tuoreesta sähköpostiosoitteesta jopa 20 senttiä kilo.

      Itsekin olen aika tarkka näissä yhteystietoasioissa, en anna sähköpostiosoitettani ihan helpolla, puhelinnumerosta puhumattakaan.

      Mut joo, piis piis. 🙂

  4. Noominyymi sanoo:

    piis piis:)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s