Putkeenmenennästä

Peruuttelen sillai huolettomasti pitkin talvista kärrypolkua, peileissä näkyy pelkkää valkoista, mutta en viitsi kääntää päätä, koska peruutettavaa matkaa on vain parikymmentä metriä.

Ensin kuuluu lumen rytinää, joka ilmaisee että olen peruuttanut penkkaan, ja sitten tuntuu pieni nytkähdys vauhdin loppuessa. Äkkiä ykkönen silmään ja sekunnin mittainen toive siitä, että että auto tästä vielä liikahtaisi eteenpäin, samalla tietäen että toive on täysin epärealistinen ja sitten kuulen kuinka eturenkaat mouruavat sutiessaan tyhjää. Sitten inha pieni kylmä tunne alavatsassa: nyt ollaan jumissa keskellä maaseutua. Tulikohan lapiota mukaan?

Lapioita on takakontissa jopa kaksin kappalein. Ei kun raivokkaasti kaivamaan, kaivamaan, kaivamaan, lumilapiolla ensin lumet pois ja sitten teräväkärkisellä lapiolla tien jäinen pinta rikki eturenkaiden alta oikein huolellisesti, jotta pitoa riittäisi. Hikisyyden ja hengästyksen lietsoma järjetön usko siihen, että tästä työstä on jotain hyötyä, koska en halua ajatella että siitä ei olisi. Sitten rattiin. Kakkonen päälle jotteivät pyörät sutisi, varovasti kaasua ja sopivasti kytkintä ja…auto lähtee liikkeelle. Hymyilyttävä helpotuksen tunne, sitten aavistuksen ylivarovainen ja säikky peruutus ja parkkeeraus tien sivuun.

Oli nimittäin niin, että alun perin edempänä tiellä oli penkassa toinenkin auto, ja sen takia päätin etten itse edes lähde moista jyrkkää ja jäistä kinttupolkua ajamaan, vaan peruutan takaisin tien alkuun ja pysäköin siihen. Pieleenhän se meni, mutta onneksi ei pysyvästi.

Tämä tapahtui aiemminkin mainitsemassa harrastuspaikassa, jonne menin tällä kertaa toisissa merkeissä, tutustumaan päiväkseltään Ursan siisteihin tiloihin ja kaukoputkiin. Putket olivat hienoja, pulla ja kahvi hyvää ja ihmiset hauskoja. Kuten arvata saattaa, oli tähtien edessä tietenkin pilviä, joten lähdin illaksi kotiin.

Menin kotiin asentamaan pesukonetta. Pesuallas irti, kone seinän ja pesualtaan väliseen koloon kuten suunnitelmissa oli. Koska tilaa on vähän, olen mitannut kaiken huolellisesti ja valmistanut jopa pahvimallineen, jolla olen varmistanut, että koneen saa keploteltua tilaan irrottamatta pesualtaan seinätukia, koska se olisi isompi homma.

Kaikki hyvin, paitsi että sähköjohto ei ulotu pistorasiaan; puuttumaan jää viisi senttimetriä. Lisäksi koneen takajalat eivät olekaan nurkassa kuten oletin, vaan paljon edempänä. Toinen niistä nojaa lattiakaivon ritilään, ja se ei kyllä käy. No, konetta seitsemän senttimetriä toiseen paikkaan, ja jopa ulottuu  johto seinään ja takajalkakin on laatan päällä. Tosin nyt se on ainakin kaksi senttiä ilmassa. Säätövaraa ei tietenkään ole, koska takajalka on kiinteä. Etujalat säätyvät kyllä, mutta siitä ei ole iloa. Konetta ei saa suoraan millään, paitsi jos olisi panna vaikka jääkiekko jalan alle. Mutta kun ei ole.

Joten kone sivuun, pesuallas takaisin paikoilleen, ja kone varasuunnitelmapaikkaan pesualtaan ja vessanpöntön väliin, Nyt ulottuu johto seinään, mutta tulovesiletkusta jää puuttumaan viisi senttiä. Sitäpaitsi tulovesiletkun 3/4″-kierre ei sovi pesukonehanaan, mutta sen osasin aavistaakin. Ostoslista huomiselle: tulovesiletku, 2 metriä, mieluusti valmiiksi sopivat kierteet. Teflonnauhaa. Jääkiekko.

Mainokset
Kategoria(t): arki, asuminen, harrastukset. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

7 vastausta artikkeliin: Putkeenmenennästä

  1. Aina ei mene niin kuin Strömsössä 😀

  2. Kimmeli sanoo:

    Ou nou…
    Kiitti vinkistä! Taidan hankkia oman lapion 😉
    Pesukoneeseen en koskis. Onneksi on aina joku ex-mies, joka saapuu auttamaan, kun hätä on suurin !

  3. Celia sanoo:

    ”Ostoslista huomiselle: tulovesiletku, 2 metriä, mieluusti valmiiksi sopivat kierteet. Teflonnauhaa. Jääkiekko.”

    😉

    Strömsössä menee sen vuoksi niin hyvin, että nauhalta on leikattu kaikki susihudit ja siitä johtuva kamala kiroilu, joka studiossa raikaa.

    • tikitys sanoo:

      Strömsö voisi julkaista möhläys-DVD:n. Se voisi myydä kuin häkä: olisi roiskuvaa maalia ja pieleen menevää ruokaa, vääntyneitä nauloja, muussaantuneita ruuvinkantoja, mittausvirheitä ja yleistä ”eiku eihän tää näin mee” -hämmennyksen aikaansaamaa tahatonta komiikkaa. Ehkä seassa olisi joku ruotsinkielinen kirosanakin.

  4. Minttu sanoo:

    Voi jessus; pahvimalli! 🙂 🙂

  5. lianna sanoo:

    tosiaan pahvimalline…?? hämmentävää toimintaa

    • tikitys sanoo:

      Periaatteena oli, että tyhmä ährää, hikoilee ja pettyy, viisas mallintaa ja tutkii, ja toimii sitten elegantisti ja nopeasti ja kaikki menee putkeen.

      En minä tietenkään kokonaista pahvista pesukonetta rakentanut, leikkasin vain koneen pohjan pinta-alan kokoisen 65 x 40 sentin palasen, jolla tutkailin mahtuuko kone kääntymään pesualtaan kannattimen ja vessanpöntön välistä 90 astetta. Pelkät mittaukset eivät riittäneet. Tämä on vanha talo ja sellaisena epästandardi, joten mikään ei toimi heittämällä.

      Mahtui se kääntymään täsmälleen niinkuin malline näytti, mutta sitten tuli tuo jalkaongelma. Mallinnuksessa oli siis joka tapauksessa vikaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s