Tiedän etten ymmärrä, ymmärrän etten tiedä

Viilailin alkuviikosta vähän profiiliani, mutta sen intensiivisemmin en asiaan paneutunut, enkä edes tehnyt hakuja tai ollut aktiivinen. Viestejä on tullut pari kappaletta. Venäläisiltä naisilta, jotka syystä tai toisesta asuvat Lapissa tai Ahvenanmaalla, ja ovat nimeltään larissa.love tai love.larissa tms. Jepjep. Pariutuminen, paritus, parittelu, sama juurihan noissa sanoissa on, että sikäli loogista, mutta kiitos ei.

Nyt en jaksa innostua nettideittailusta oikeastaan yhtään. Ehkä joskus, kun inspiraatio tai yksinäisyys iskee. Tai kevät tökkäisee käpyrauhasta. Nyt tammikuun betonitaivaan alla en oikein viitsi tehdä muuta kuin odottaa jotain herätettä.

Miten yksinäisyys voisi toisaalta iskeäkään, kun sinkkuna voi viettää iltaa esimerkiksi Logicomix-sarjakuvan kanssa? Siunattu kirjasto, joka senkin tyrkkyhyllyyn pani noukittavakseni. Sarjakuva käsittelee 1900-luvun alun loogikkojen yrityksiä luoda matematiikalle filosofinen perusta. Pieleenhän se menee. Niin ikään romuttuu muutama avioliitto ja mielenterveys, eikä loogikkojen yksityiselämä tai arvomaailma ole suinkaan aina järkevää, johdonmukaista tai inhimillistä. Intohimon puutteesta ei noita loogikoita ja matemaatikoita voi sentään syyttää, siihen malliin tanner jytisee ja aitaa kaatuu.

Logicomix viittaa aika ajoin mukavasti itseensä, ja filosofiset pohdinnat ovat suhteellisen helposti omaksuttavissa. Mutta vain suhteellisen. Yritin nimittäin todella ymmärtää, miten matemaatikko Kurt Gödel tuhosi loogikoiden toivon siitä, että matematiikalle voitaisiin luoda täysin aukoton ja johdonmukainen perusta, jossa ei olisi tilaa oletuksille. Ymmärrykseni jäi silti tunnetasolle. Tavallaan kyllä ymmärrän Gödelin ajatuksen siitä, että on olemassa väittämiä, jotka ovat tosia, mutta niitä ei voida tosiksi todistaa väittämän tuottaneen järjestelmän sisällä. Mutta vain tavallaan-ymmärrän, ja tuo äsken rustaamani lause oli ehkä sekin virheellisesti ajateltu.

Logicomixin voi lukea visuaalisesti hienona ja inhimillisesti kiinnostavana seikkailutarinana ja fiilistellä orastavan ymmärryksen lähteillä. Mutta se on fiilistely-ymmärrystä, josta en enää pidä. Toisaalta tietoni ja kykyni eivät riitä Gödelin ajatuksista nauttimiseen aidon ymmärtämisen kautta. Turhauttavaa. Ei pysty kykenee.

Se ilo Logicomixin lukemisesta oli, että hiukan aiemmin lukemani Eufemian merkintä ymmärtämisestä tunteena vs. kykynä vastata ”entä jos” -kysymykseen, oli nyt helpompi, no, ymmärtää. Ymmärrän senkin, että fiilisymmärtämisen karttaminen on viisasta. Merkinnän pari ekaa kommenttiakin ovat nekin erinomaisia, huoneentaulutasoa, mutta sitten ketju menee niin filosofiseksi, että ymmärrykseni loppuu.

Mainokset
Kategoria(t): arki. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Tiedän etten ymmärrä, ymmärrän etten tiedä

  1. Ääääääääääääääääääääh, kuinka kuivaa tekstiä. Ei pieni pää ymmärrä. Olen kai tyhmä ja sivistymätön. Kuvia ja rutkasti moiseen blogiin, niin ois kivempi lukee. Hrrrrr, puistatuksen värinöitä* hih hih 🙂 Olen kait tyhjäpää, vaikken blondi olekaan 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s