Keksin tällaisen jutun

Ajattelin kertoa teille keksielämästäni. Ensimmäiset keksikokemukseni koin ihanan pyöreän Marien kanssa. Marien jälkeen halusin hankkia uusia kokemuksia ja kokeilin lopulta Dominoa. Sen jälkeen eivät tavalliset piparit ole tuntuneet oikein miltään.

Mainokset
Kategoria(t): teh hönöily ûnd nokkeluudet. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

12 vastausta artikkeliin: Keksin tällaisen jutun

  1. Celia sanoo:

    Marien minäkin muistan. Äiti suosi niitä. Nykyään ne eivät maistu miltään, mutta lapsena ne olivat herkkua ihan vain siitä syystä, että keksejä oli tarjolla harvoin.

    Kesällä saimme syödä keksejä isoista pusseista. Nykyään niitä kai sanottaisiin perhepakkauksiksi. Silloin niitä nimitettiin kesälajitelmiksi tai jotakin sinne päin.

    Äiti osti myös vohveleita, joiden äitelän imelä ja kirpeä esanssinen maku palautuu vieläkin mieleen.

  2. Kimmeli sanoo:

    Meillä oli kans niitä vohveleita 😦
    Ikinä en oo oikein keksistä välittänyt, vaikka pieneen joulupiparit ol juhlaa!

  3. Oma tila ja ajatuksia sanoo:

    Olisikohan kyseessä metafora?

  4. Johanna sanoo:

    Nauroin.

  5. Celia sanoo:

    Niin ja sitten oli kristallipipareita.

  6. Tää ol ihana postaus, kirvoitti aamun ensi naurun 🙂

  7. Nöpöstiina sanoo:

    Kukkaruukusta seinään tai Kekseistä kirjoihin… Luin Daniil Harmsin Sattumia. Höh, ihan tylsä. Ainoastaan pari pätkää oli oikeasti hyviä, lopuista ei niin väliksi. Edelleenkin pidän Douglas Adamsista enemmän. (En siitä Linnunradan liftareille leffasta, vaan kirjoista.) Mutta Terry Pratchetin kirjat on parhaita, ehdottomasti. Silläkin uhalla että leimaudun juntiksi 🙂
    Ja niistä kekseistä… Sellaiset kaurakeksit joissa on suklaamuruja seassa, on ihania. Arjen keskellä kun sattuu suklaa kohdalle, se on juhlaa! Ja hei, ei se vaihtamalla parane (tai sitten mulla on vaan joku huono karma kimpussa).

  8. tikitys sanoo:

    Makuasioista ei kannata kiistellä, ei keksiasioissa eikä kirja-asioissa.

    Joskus oli Perhe-nimisiä keksejäkin. Veljen kanssa syötiin lapsena sellaisia, ja veli puraisi P-kirjaimen pois, niin että keksiin jäi sana ERHE. Se nauratti häntä kovin. Minua ei, sillä olin äskettäin jäänyt jälki-istuntoon, jossa opettaja sanoi että minulle oli tapahtunut käyttäytymisessä erhe (olin ekalla, tykkäsin hiukan yhdestä tytöstä, ja siksi kaadoin terottimeni roskat hänen pulpettiinsa). Opettajan moitteet palasivat mieleeni tuon sanan myötä. Keksi sinänsä oli hyvää.

    Minäkin muistan keinotekoisen makuiset vohvelit, jopa itse vohveli oli kuin jotain selluloosaa.

  9. Hiipinä sanoo:

    Minä en yleensä välitä kekseistä. Kaksi keksiä elämässäni kuitenkin on. Toinen on Digestive, joilla elin avioeron jälkeisen ajan, kun en muuta pystynyt syömään. Ihme kyllä, pystyn syömään niitä edelleen.

    Toinen on LU:n Bastogne. Mä syön paketillisen, jos sellainen on tarjolla.

  10. ferrugo sanoo:

    Täällä pitäisi nyt olla semmoinen ”Tykkää” -nappi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s