Ilmavirtaa

Ihan kuin olisin avannut lentokoneen oven ja tuntenut ilmavirran jylyn.

Lähdin sinne nettiseuranhakuun lähinnä varpaidenkastelumielessä, suivaantuneena siihen, että olin sitäkin jahkaillut. Sen ilmon rustasin ex tempore, koska satuin klikkaamaan uusien ilmoitusten joukossa ensimmäisenä näkynyttä naisen ilmoitusta, joka sattumalta osoittautui aika kivaksi. Koska en halunnut vastata siihen puskasta, piti rustata omakin ilmoitus. Sitten vastasin. Jos kiinnostun jostakusta vähänkin, ilmaisen sen kyllä heti. Keskustelimme parin viestin verran, vaihdoimme kuvat.

Aika professionaalia pariutumista, minulta tiedusteltiin naispreferenssit ja muut ja kerrottiin omat toiveet suhteelta ja niin edespäin. Mitä noihin preferensseihinkin vastaisi? Älyllisesti eläväinen ja utelias nainen, jolla olisi eloisat kasvot, viehättävä liikkumistapa, oikea ominaistuoksu ja jonka kanssa synkkaisi henkisesti ja fyysisesti. Tämän tarkemmin en oikein halua speksata, koska nuo ovat ne tärkeimmät. Harmi, ettei ominaistuoksua ei voi lähettää liitetiedostona nuuhkittavaksi.

Tai no. Plussaa olisi tietysti kiinnostus kieleen, musikaalisuus, kissoista ja villasukista pitäminen, työssään menestyminen vailla uraohjusmentaliteettia, ihan siksi että sattuu olemaan omalla alalla, yleisesti ihmisystävällinen elämänasenne, yhdistelmä tunneherkkyyttä ja itsehillintää, itsenäisyys, tietty kajahtanut leikkisyys ja terve vapaus sosiaalisista normeista.

Eipä siitä viestittelystä sen enempää seurannut. Aika tylyä huomata, että toisen kuva ei viehätä. Tämä tietysti toimii kahteen suuntaan, minunkaan olemukseni ei taatusti viehätä kaikkia.

Omaan ilmoitukseeni en ole saanut vielä yhtään vastausta. Eikä ihme, sen verran epäsuoraa tekstiä se sisältää. Pitää viilata. Jos viikkoon ensi tiistaihin mennessä ei tule yhteydenottoa, muokkaan sen kokonaan uusiksi tai poistan sen.

Tulinpa tällä teolla avanneeksi melkoisen taikalaatikon. Pää on täynnä ajatuksia joka suuntaan, ja niistä riittäisi aineksia useaankin merkintään. Yleisiä linjojakin sentään hahmottuu, ja ne ovat nämä.

1) Samperin maantiede! Tässä maakunnassa on kiinnostavia ilmoituksia erittäin vähän.

Tästä seuraa siis, että

2) Kiinnostavat naiset ovat muualla.

ja

3) Se mitä oikeasti haluan ei välttämättä edes ole tiivis parisuhde, vaan kevytsuhde, jossa iloittaisiin henkisestä ja ruumiillisesta yhteensopivuudesta eikä pyrittäisi väkisin mihinkään. Elettäisiin myös omaa itsenäistä elämää. Suhde voisi sitten syvetä siitä tai olla syvenemättä. Tämä pyrkimys tietysti tekee tuosta maantiedeongelmasta vähäisemmän haitan.

Mainokset
Kategoria(t): sinkkuus, suhteet. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

27 vastausta artikkeliin: Ilmavirtaa

  1. Celia sanoo:

    No, tuossahan on ihan hyvät deitti-ilmoituksen ainekset. Pidän peukkuja, että tärppää ja löydät oikeanlaisen ihmisen. 🙂

  2. Heidi sanoo:

    Mitä minä sanoin, sinä raportoit. Olen joskus tehnyt ilmoituksen. Miehet, jotka ovat olleet viestien perusteella mielenkiintoisia ovatkin olleet tosielämässä nyhveröitä. Käsittämättömän paljon ihmiset tekevät kielioppivirheitä, minä niuho en siedä niitä. Lopulta homma alkoi tuntua niin rasittavalta, että otin ilmoituksen pois.

    • tikitys sanoo:

      Ei sitä oikein malta olla raportoimattakaan. Yhdyssanavirheitä en siedä, muuten kyllä en jaksa aivan pienestä nipottaa.

  3. Oma tila ja ajatuksia sanoo:

    Minullakin oli vähän aikaa deitti-ilmotus. Sain tosi paljon yhteydenottoja ja tapasinkin erään reissun yhteydessä erään tyypin, joka oli taatusti ainakin 15 vuotta vanhempi kuin mitä iäkseen ilmoitti. Sen jälkeen otin ilmoituksen pois ja koen suojelevani itseäni vääriltä ihmisiltä.

    Kevytsuhteestahan voisi ajan mittaan kehkeytyä jotain tai siitä olisi tarvittaessa helppo irrottautua, joten se olisi sellainen turvallinen tapa aloittaa seurustelu.

    • tikitys sanoo:

      Tuon kevytsuhde-temin nappasin sinun blogistasi. Mitähän järkeä on valehdella ikäänsä tai muutakaan olennaista? Siinä vaiheessa kun valhe paljastuu, niin kaikki on pilalla.

  4. Kimmeli sanoo:

    Minä tein kerran ilmoituksen ja yhteydenottoja piisasi. HETI olisi pitänyt tavata ja en halunut. Sitten oli niitä, otka alkoivat heti vittuilla, ku anto ymmärtää, ettei kiinnosta. Eräskin piinasi ihan viimeiseen asti, niin että sain kuulla minulla olevan parempi paikka psykiatrisella…hui! Poistin profiilini ja kun piipahdin siellä jokin aika sitten, niin samat heebot siellä edelleen???
    Minä taitaisin olla sinulle sopiva noitten kriteerien suhteen, vaan ku en oo ”listoilla” 😉

  5. Minttu sanoo:

    Ominaistuoksu. Sepä se. Sitä ei voi muuttaa vaikka muuten olisi kuinka jees. Se on (vain) yksi syy miksi minun on vaikea ymmärtää seuranhakua netin kautta.

  6. Celia sanoo:

    Ihmisen ominaistuoksu on muuten hyvin tärkeä. Jotkut ihmiset tuoksuvat hyvälle, toiset pahalle. Onpa sellaistakin tapahtunut, että suhteen alussa hyvälle tuoksuvan ominaistuoksu ei enää miellytäkään suhteen lopussa.

    Ihmiset kuulemma osaavat valita itselleen sopivan kumppanin haistelemalla toistensa feromoneja. Tosin tutkimusten mukaan e-pillerit pilaavat naisten hajuaistin niin, että tulee lähdettyä väärien feromonien perään. Joskus mietin, olisikohan minulle käynyt niin aikoinaan. Samoin hajusteet vääristävät ihmisten ominaistuoksuja.

    • tikitys sanoo:

      Kissa on hyvä esimerkki noiden e-pillereiden vaikutuksesta hajuaistiin. Suhteemme alussa hän ei pillereitä syönyt, ja silloin hullaantui tuoksustani ihan kokonaan. Siinä vaiheessa kun hän otti pillerit käyttöön, hän lakkasi tuntemasta tuoksuani (ja muuttui luonteeltaan monin tavoin hankalaksi). Kun sain hänet ylipuhuttua lopettamaan pillerien käytön, niin hän alkoi yhtäkkiä taas haistaa tuoksuni ja koki sen yhtä miellyttäväksi kuin aikaisemmin. Myös hänen luonteensa palasi ennalleen. Jotain erikoista siis pillerit tekevät ainakin joillekin naisille.

  7. ferrugo sanoo:

    Vuoroin vieraissa 😉 Minä olen tuota nettideittailua jonkin verran harrastanut, jossain määrin ihan ajankuluksi ja sosiaalisen elämän aktivoimiseksi vieraassa kaupungissa, sillä ajatuksella, että jos törmään johonkuhun, jonka haluan tavata toistekin, niin mikäs siinä. Kokemuksia on tullut niin positiivisia (yksi josta tuli ”vain” kaveri, yksi kuuma kesäromanssi, muutamat ihan jees treffit, mm yhdet erään vanhan koulukaverin kanssa, oli hauska nähdä ja vaihtaa kuulumisia ;)) kuin negatiivisiakin (ei niistä nyt enempää, tuo iän valehtelu taitaa olla tosi tavallista!)

    Mutta: 1) en voi sille mitään, että prosessin keinotekoisuus vie terän ja sen mystisen havahtumisen, että hemmetti, mähän taidan tykätä tuosta ihmisestä paljon. Kun ”frame of reference” puuttuu, niin se puuttuu. Ja: 2) juuri tuo, että ”en etsi mitään vakavampaa” on kehno alku, vaikkei vastapuolikaan etsisi mitään vakavampaa! Jokaikinen haluaa (tai en minä tiedä, minä ainakin haluan) tuntea itsensä ainutlaatuisen jalat alta vieväksi, vaikkei haluaisikaan nyt just alkaa perustaa perhettä. Silloin tuo karun kuuloinen lähtökohta latistaa tunnelman, puolin ja toisin, vaikka tavoitteet olisivat samat. Toisaalta on välttämätöntä informoida, millä mielellä on liikkeellä, muu olisi epäreilua.

    Tuoksusta samaa mieltä ylläkirjoittaneiden kanssa. Eksäni ei tuoksunut miltään, ei koskaan. Ajattelin alkuun, että hieno juttu, eipä ainakaan haise pahalta 😉 mutta vuosien saatossa täydellinen hajuttomuus alkoi häiritä. Ehkäpä hän vain ei haissut minun nenääni miltään.

    • tikitys sanoo:

      Minuakin häiritsee tuo keinotekoisuus tai viitekehyksen ilmiselvyys. Ehkä siihen tottuu, mutta jotenkin haluaisin itsekin päätyä suhteeseen pikkuhiljaa. Mitä kohtaan 2 tulee, niin en toisaalta haluaisi valehdellakaan, että etsin vain ja ainoastaan elämäni naista. Tiedän kyllä, ettei ehkä ole viisasta deitti-ilmossa sanoa, ettei etsi mitään vakavampaa. Blogissahan niin voi tehdä, koska blogin kirjoittaminen nyt tuskin parisuhteeseen johtaa enää toista kertaa.

  8. Oma tila ja ajatuksia sanoo:

    Ominaistuoksu on todellakin tärkeä. Itse menin aivan pökerryksiin mieheni tuoksusta seurustelun alkuvuosina ja menisin edelleen, jos uskaltaisi riittävän lähelle. Kun nukuimme erillään, niin minulla oli hänen käytetty T-paitansa tyynyllä. Jokin siinä ”oikeassa” tuoksussa kiihottaa ja tuo turvallisen olon.

    • tikitys sanoo:

      Juu, ja ”väärä” tuoksu tuntuu kuin kengässä olisi pienen pieni kivi. Ei se alussa haittaa, mutta pitemmän päälle kyllä.

  9. Hiipinä sanoo:

    Minä olen löytänyt puolisoni netin kautta 13 vuotta sitten. Homma taisi olla melkoisen paljon ”viattomampaa” silloin kuin mitä se on nyt…

    Kertalaakista ei kuitenkaan napannut, vaan tapasin useamman miehen sekä entisessä kotikaupungissani (joka oli vähän liian pieni silloisiin volyymeihin, nyt voi olla toisin) että Helsingissä.

    Mä olen silleen ehkä vähän outo, että tiedän heti, synkkaako vai ei. Mä en voi seurustella vain nähdäkseni, tuleeko tästä jotain vai ei. Mä tiedän sen heti. Siksi en ole kovin monta kertaa seurustellutkaan, kun en ole nähnyt syytä jatkaa alkua pidemmälle. Kun lähdin tapaamaan miestäni kaupungille, olin päättänyt, että nämä nettitreffit saavat olla viimeiset, jos ei nytkään nappaa. (Koska olen suomen kielen ammattilainen, kirjoitustaito on mulle tärkeää. Jos sitä ei ollut yhtään, ei valitettavasti päässyt mun kanssani alkua pidemmälle.)

    Astuin ravintolaan sisään, mies kääntyi baaritiskiltä katsomaan minua ja siinä se oli.

    • tikitys sanoo:

      Otin sisennyksen käyttöön, jotta vastauksista saisi tolkkua ilman erillistä selitettä siitä, kenelle vastaan.

      Minä yritän vastustaa omaa taipumustani tietää heti synkkaako vai ei. Sen verran utelias olen, että haluan selvittää miksi ei synkkaa, jos siltä tuntuu. Minäkin kirjoitan ammatikseni, ja siksi kirjoitustaito on minullekin tärkeä juttu.

  10. ferrugo sanoo:

    ”koska blogin kirjoittaminen nyt tuskin parisuhteeseen johtaa enää toista kertaa.”

    Sanoo mies, jonka blogin nimi on ”Toinen kerta toden sanoo”. Anteeksi, oli pakko 😉

    • tikitys sanoo:

      Ei jukoliste, joo! :p Minä ajattelin blogin nimetessäni toista rankkaa eroa, jota kävin läpi, mutta kai nimen voi noinkin tulkita. Tosin tuosta vinkkelistä nähtynä se on niin läpinäkyvä, että ampuu alas kyllä kaikki mahdolliset mahdollisuudet. 😀

  11. Nöpöstiina sanoo:

    Minä olen löytänyt deittipalstoilta kaksikin ”vakavaa” suhdetta. Ensimmäinen suhde kesti yli vuoden, ennenkuin oikeasti tajusin miehen olevan pahemman luokan narsisti, ja pyristelin irti. Toinen suhde kesti puoli vuotta, ja sen lopetin kun koin että oma elämäni alkoi kadota. Koko ajan olisi pitänyt yhdessä nyhvätä, ja minä kun en ole valmis 24/7 suhteeseen ja olemaan kenenkään maailman keskipiste.
    Tälläkin hetkellä käyn kyllä deitti-ilmoituksia katselemassa, mutta laihoin tuloksin. Uskon kyllä että sieltä voi se oikea löytyä. Lykkyä pytyyn, ihmeitä tapahtuu 🙂

  12. Minttu sanoo:

    Söin parikymppisenä pillereitä hetken pienen, kunnes huomasin, että en viihdy itkuherkkänä raivottarena.

    Hormonaalinen ehkäisy – never again.

    • tikitys sanoo:

      Kiintoisa kysymys onkin missä määrin tunteet, olotilat ja ajatukset ovat totta, siis seurausta elämäntilanteesta ja toisista ihmisistä, ja missä määrin ne ovat pelkkää heijastusta kehon biokemiallisesta tilasta (joka sekin kyllä on ”totta”, mutta ei ensisijainen selitys silloin, kun tunteiden syytä haeataan).

  13. Hiipinä sanoo:

    Mä tiesin heti, kun tänne eksyin, että kirjoitat ammatiksesi. Kyllä apina apinan tuntee;)

    • tikitys sanoo:

      😀 Ensivaikutelma-asioissa olen muuten päättänyt seurata Kissan vanhempien antamaa mallia. Kun Kissan isä pyysi nuorena miehenä tämän äitiä elokuviin, äiti oli tokaissut kaverilleen, että ”no en mää nyt TUON kanssa lähde”. Lähti kuitenkin, ja ovat ollet hyvinkin onnellisia vuosikymmenet.

  14. Hiipinä sanoo:

    Kyse ei ole oikeastaan ensivaikutelmasta, vaan fiiliksestä joka toisen seurassa syntyy.

    No, mä olen elänyt hyvässä parisuhteessa jo pitkään, enkä enää tarkkaile ihmisiä ”sillä silmällä”;)

  15. FatCat sanoo:

    Ei jumankauta! Juuri tänää mietiskelin ,miten hienoa olisi päästä kärpäsenä kattoon lukemaan miehen mietiskelyjä aiheesta parisuhde mutta tulin siihen tulokseen, että tuskinpa sellaista blogia olisi olemassa.
    No sinä et vielä parisuhteessa ole mutta naaraan etsintä on ilmeisesti meneillään eli tiedä vaikka vielä joskus saisimme lukea elämästäsi rouvasi kanssa?

    • tikitys sanoo:

      Juup, tämä parisuhteen etsintä on vain yksi juonne elämässäni, ei niin keskeinen kuitenkaan kuin voisi tämän blogin perusteella luulla. En ole mitenkään epätoivoinen tai yksinäinen, mutta sen voin luvata itseni tuntien jo nyt, että jos joskus parisuhteeseen päädyn, niin en varmasti bloggaa yhteiselostamme juuri mitään muuta kuin faktoja ja sattumuksia, enkä aina niitäkään. Suhdepohdintaa ei ehkä kannata odottaa, sillä menneiden kokemusteni perusteella olen havainnut, että kun suhde toimii, en koe tarvetta blogata siitä. Se väistyy aiheena taka-alalle ja esiin nousevat muut asiat. Niin se vain on.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s