Asioita ja tavallaan naisjuttuja

Onnittelin itseäni siitä, että unohdin kaataa joulukonjakin jämät hernekeittoon. Jos olisin lähtenyt ajamaan autolla, olisin voinut joutua ratsiaan ja tulla puhallutetuksi ja saada rattijuopumussakot. Alkoholi ei haihdu kuumasta ruuasta niin helposti kuin luullaan.

Mutta ei suunnitelmissani muutenkaan ollut autoilua. Menin kaupungille kävellen. Leikkautin hiukseni ja ostin lavuaarinkiinnitystarpeita.

Kirjakaupassa tuumailin, miten pieni yksityiskohta voi saada suuren merkityksen, kun luotaa tuntemattoman naisen kiinnostavuutta. Esimerkiksi jos naisen mielestä Daniil Harms on parempi kuin Douglas Adams, niin minusta se on hyvä juttu.

Lisäksi kuulen ohimennen nainen sanovan, ettei kemia ole koskaan tuottanut hänelle vaikeuksia, ajattelen heti: ”tuo on ihana”.

Mainokset
Kategoria(t): arki. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

13 vastausta artikkeliin: Asioita ja tavallaan naisjuttuja

  1. Mukavaa maanantaita 🙂

  2. Heidi sanoo:

    Koska kommentoit blogissani niin vierailin täällä. Olen utelias. Daniil Harms ylittää ehdottomasti Douglas Adamsin.

  3. Nöpöstiina sanoo:

    Hitsi… tai ehkä ei.
    Kemia on vielä joten kuten pääteltävissä olevaa, mutta fysiikka menee ihan yli hilseen. Douglas Adamsista pidän kovasti, ja häpeäkseni täytyy tunnustaa, ettei Daniil Harms soita mitään kelloja. Täytyy varmaan sivistää itseään taas hiukan 🙂

  4. tikitys sanoo:

    Heidi ja Nöpöstiina: Wikipediasta saa Harmsista perustiedot, mutta tekstinäytteitä ei suomeksi netissä ole. Englanniksi kyllä löytyy. Nyt kun ajattelen asiaa, niin Harms on yksi huumorintajuuni voimakkaimmin vaikuttaneista hahmoista.

    Harms ja kemia olivat esimerkkejä siitä, miten pienistä tiedonmurusista rakentelee kokonaisia maailmoja: tuumailen, että jos nainen tykkää Harmisista, hän arvostaa tietynlaista kajahtaneisuutta ja näkee ehkä maailman juuri sopivalla tavalla vinosta vinkkelistä, ja kemiasta pitäminen taas ilmentää kykyä käsitteelliseen ajatteluun, mikä on minusta hyve.

    Nämähän ovat pitkälti luulottelua vain, kuva ihmisestä tarkentuu pikku hiljaa. Silti huvittaa, miten suuren painoarvon voin pienille asioille panna.

    Ja ei, kyseessä ei nyt ole kukaan todellinen äskettäin tapaamani nainen, vaan kaksi eri naista täysin eri tilanteissa ja ajassa.

  5. Minttu sanoo:

    Olen joskus ajanut karille ja kovaa juuri tuon tähden.

    Kun tekee liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä pikkuasioista ja täyttää tyhjät kohdat niistä kumpuavilla oletuksilla.

  6. Heidi sanoo:

    Minulla on kaksi suomennettua Harmsin kokoelmaa, Sattumia on parempi niistä. Pidän kovasti Harmsin huumorista ja ikkunoista tippuilevista mummoista. Miesraukan kohtalo oli karu.

  7. Heidi sanoo:

    Tästä osoitteesta löytyy tekstinäytteitä suomeksi http://www.nic.fi/~tomk/harms00.html

  8. Celia sanoo:

    Pikaisia johtopäätöksiä – niistä voi tulla hyvä mieli niin kuin sinulle, tai sitten kurja. 🙂

    Harmisin huumori ei ihan heti avautunut. Pitäisi varmaan lukea vähän enemmän, kuin yhden linkillisen verran. Minulla on sellainen sisäsyntyinen vamma, että en oikein saa tolkkua venäläisistä nimistä. Esimerkiksi Sotaa ja rauhaa lukiessa (ei ole huumoriteos) sekosin patronyymeihin ja lempinimiin. Sen jälkeen silmäni ovat ruvenneet harittamaan pahasti venäläisen kirjallisuuden kohdalla.

    Adams vetosi huumorintajuuni vuosia sitten, kun kuuntelin Käsikirjaa radiosta. Ostin elokuvan lapsille tarkoituksenani katsoa se joskus. Saas nähdä, mitä siihen sanon. Kirjaakaan en ole lukenut.

    • tikitys sanoo:

      Celia: Minä en ole edes yrittänyt lukea venäläisiä klassikoita juuri tuosta mainitsemastasi syystä, nimittäin nimien runsaudesta ovat muutkin varoitelleet.

      Harmsilla on raaka puolensa, mutta absurdiudessaan hän on ylittämätön, esimerkiksi novelli viisijalkaisesta variksesta. Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille tuli äskettäin elokuvana telkkarista, ja siinä (sekä kirjassa) oli muutamia kohtia, jotka saivat minut kiemurtelemaan myötähäpeästä, mm. pan-galaktisen gurlauspommin vaikutuksen kuvaus: ”se tuntuu siltä kuin aivosi lyötäisiin muusiksi sitruunaviipaleella, joka on kiedottu suurehkon kultaharkon ympärille. ” Tuollaiset väkisin vääntämiset vähän heikentävät Linnunradan käsikirjan viehätystä.

      Monty Python on myös suosikkejani, Adams ei aivan pääse samalle tasolle, vaikka huumorin laji onkin sama.

      Nöpöstiina: niinpä, jos enemmän tai vähemmän tuntemattoman kanssa löytyy edes jotain yhteistä, niin helppohan siinä on kiinnostua.

  9. Nöpöstiina sanoo:

    Ikkunasta putoilevat mummot kuulostaa hyvältä 🙂 ! Täytyypä loppuviikosta kirjastossa käydessä koittaa etsiä vaikka tuo Sattumia. Oma huumorintajuni on mustahko ja jää harmittavan monelle avautumatta. Ja totta on, että jos huomaa toisen tajuavan mitä höpötän, niin kiinnostavuus nousee heti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s