Toistuvia ajatuksia

Jälleen näitä päähänpinttymiä, eli lähes automaattisesti toistuvia ajatuksia. Nämä ovat niin automaattisia ja ohivilahtavia, että niistä on vaikeaa saada edes kiinni:

Nähdessäni aavaa merta haluaisin ampua sinne tykillä vaakatasossa. Joku kiväärikin kelpaisi. Jotenkin ajatus ammuksesta tai luodista sinkoamassa esteettömässä tilassa kohti horisonttia on kiehtova. Lopuksi täytyy myös ajatella roiskahdus, joka syntyy projektiilin osuessa vedenpintaan, mutta miellän sen tahallani aika pieneksi, koska hupi, eli lentomatka, on jo ohi.

Kun kuljen olohuoneessani olevan karttapallon ohi, valitsen maapallon joltakin mantereelta kohdan, johon kuvittelen paiskautuvan kymmenkilometrisen asteroidin. Iso välähdys ja jysäys. Huomattava mediatapahtuma tietysti myös, mutta räjähdys on se olennainen asia, samoin jäljelle jäävä kraateri. Yleensä törmäyskohdaksi valikoituu Mongolia, koska se tuntuu olevan kauimpana kauimpana merialueista. Jotenkin on tärkeää, että asteroidi osuu keskelle mannerta.

Mainokset
Kategoria(t): arki. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

8 vastausta artikkeliin: Toistuvia ajatuksia

  1. Oma tila ja ajatuksia sanoo:

    Päähänpinttymät ovat mielenkiintoisia. Yksi, jonka uskallan tunnustaa on se, että pieni rasia, johon kerään käytettyjä paristoja, pitää täyttyä. Edellistä pompsia keräsin melkein kolme vuotta ja rasia tuli niin täyteen, että uusimmat tulokkaat eivät enää pysyneet pinon päällä. Mahtava tunne.. Pitänee hankkia vielä pienempi rasia ko. tarkoitukseen.

  2. Kimmeli sanoo:

    Voisko ampua sillai veden pintaa pitkin, että se menisi nii ku kivillä leipiä heitellen???
    Mie vaan näin sen heti sillai 😉

  3. tikitys sanoo:

    Oma tila: tavoitteita pitää ihmisellä olla. Joko rasia on täyttymässä?

    Kimmeli: Ehkä voisikin, ajatus on ainakin hauska. 😀

  4. ferrugo sanoo:

    Ettet vaan olisi palvellut kuninkaallisessa rannikkotykistössä…

  5. Edellinen erä käytettyjä paristoja on palautettu asianmukaisesti lähikaupan paristojenkeräyspisteeseen jouluaatonaatona. Hetki oli henkisesti sykähdyttävä, melkein itkin onnesta ja toivoin, että ihmiset näkisivät miten paljon olen kerännyt ko. kamaa. Nyt uuden keräilykauden alussa astian pohjalla on vasta kaksi orpoa paristoa television kaukosäätimestä, mikä meinaa aiheuttaa pientä ahdistusta, mutta sinnittelen. Voisinhan toisaalta käydä keräilemässä naapureiltakin niitä, se olisi aivan mahtavaa, saisin taas astiani täyteen.

    Mutta järki hoi, älä jätä! Laittamalla pienemmän keräilyastian tiskiallaskaappiin, saan sen täyttymään nopeammin ihan omistakin paristoista. Langallista hiirtä ei meillä enää saa käyttääkään ”sattuneesta” syystä 🙂

  6. Johanna sanoo:

    Olen käyttänyt erinäisiä tunteja kalanruotomallisen piparkakkumuotin suunnitteluun sekä siihen, kuinka valmis kalanruotopiparkakku tulisi oikeaoppisesti viimeistellä sokerikuorrutteella – onneksi juurikin vain ajatuksen tasolla.

    • tikitys sanoo:

      😀 Ajattele, tuostahan voisi tulla jättihitti!

      Jossakin blogissa vuosia sitten joku oli leiponut Cthulhu-pullan. Se oli aika hieno.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s