Tämän vuoden ensimmäinen merkintä

Vuosi on uusittu rauhallisin menoin. Tehtiin tyttären kanssa kana-aurajuusto-ananas-parsa-pizzaa, pelailtiin Unoa, valettiin tinaa ja ammuttiin ilotulitteita. Opetin tyttärelle, miten ne pitää sytyttää, niin osaa sitten itsekin ammuskella turvallisesti.

Jossakin vaiheessa iltaa ymmärsin olevani ennenkokemattoman tyytyväinen ja onnellinen eläessäni juuri tällä tavalla juuri nyt. Ei kiire minnekään, ei pakko juhlia railakkaasti, voi elää juuri niinkuin hyvältä tuntuu. Koskahan viimeksi tuntui tältä? En oikein edes muista. Hyvä että nyt on näin.

Mainokset
Kategoria(t): isyys, juhla. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

7 vastausta artikkeliin: Tämän vuoden ensimmäinen merkintä

  1. anna sanoo:

    samoissa tunnelmissa (ja yhtä rajuissa juhlinnoissa :))
    – parhautta uuteen vuoteen sinne!

  2. Celia sanoo:

    Kuin myös.

    Oman lapsen kanssa vastaanotettu uusi vuosi tuntuu kivalta. 🙂

  3. tikitys sanoo:

    Ei muuta kuin eteenpäin!

  4. Olen jäänyt koukkuun blogiisi, taas piti tulla vierailulle. Luin äsken rehvailujuttujasi ja voin sanoa, että mua alkoi ärsyttää, en tiedä miksi. Voisin sanoa, sinulle, että Mene ja Ota se Nainen, josta olet kiinnostunut 🙂 Nais-ja säpinärikasta vuotta sinulle toivottelen 🙂

    • tikitys sanoo:

      Otaksuinkin treffailumerkinnän ärsyttävän monia, olen odotellut anonillinkin hyökkäystä, mutta sitä ei ole toistaiseksi näkynyt.

      Ne treffipohdinnat olivat ihan teoreettisia. Pidän ideoiden ilmaan heittelystä, vaikka tämä piirre onkin ihan muissa yhteyksissä johtanut muutamiin väärinkäsityksiin (eli minun on luultu olevan hyvin tosissani jossakin asiassa, vaikka oikeasti olen vain osaksi leikitellyt ääneen lausutuilla ajatuksilla).

      Jos olen oikeasti jostakusta naisesta tapaamismielessä kiinnostunut, sanon sen hänelle kyllä ihan yksiselitteisesti ja suoraan, asioita vatuloimatta.

  5. Festina Lente sanoo:

    Juuri eronneena hankalasta suhteesta – ero vielä hankalampi – on rohkaisevaa lukea blogiasi. Pyhät vietin koira kainalossa sohvalla, (tai, siis, sohvaa ei uudessa kodissa vielä ole säkkituoli vaan, sohva toimitetaan parin viikon päästä) ainoat kissanristijäiset joihin osallistuin oli pakollinen perheen perinteinen joulupäiväillallinen. Sieltäkin poistuin itkien, kyyneleet nousivat silmiin ilman mitään konkreettista syytä. Jatkuva alakuloisuus vaihtuu ajoittain vain itkupotkuraivariin. Tämän siitä saa kun liian nopeasti hyppää pieleen menneestä suhteesta seuraavaan, eikä selvittele itselleen millä ihmeen kriteereillä sitä kumppaneitaan valitsee ennen uuden suhteen aloittamista…

    Ehkä sitten vuoden päästä on samanlainen olotila kun sinulla. Toivossa on hyvä elää.

    • tikitys sanoo:

      Kaikesta selviää, ja samaten kai itsekin eksäni kanssa hyppäsimme liian äkkiä eron jälkeen uuteen suhteeseen. Onnea matkaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s