Treffi-ideoita

Yritän ostaa sohvaa, mutta siitä ei tule mitään. Niinpä pyörittelin ajellessa aikani kuluksi treffi-ideoita:

1) Pulkkailu, evääksi kaakaota, joka on tehty punaisesta mahdosta ja 86 %:sta tummasta suklaasta. Hyvät puolet: toiminnantäytteistä puuhaa, jolloin turha kipsaantuminen vältetään. Huonot puolet: hankala jutella syvällisiä (voi olla hyväkin puoli).

2) Treffit täydellisen pimennetyssä tilassa niin, että näköaistin ylivalta ohittuisi, ja olisi keskityttävä kuuloaistiin ja tuntoaistiin. Hyvät puolet: voi olla mieleenjäävä kokemus. Huonot puolet: voi olla mieleenjäävä kokemus.

3) En ehtinyt keksiä kolmatta, saavuin määränpäähäni.

Suuntaa-antavana ideana noissa on Suzanne Vegan Language-biisin säkeet I’d like to meet you/In a timeless placeless place/Somewhere out of context/And beyond all consequences. En haluaisi sitoa tapailuja ja treffejä parinmuodostuksen normaalikäytäntöihin, en jakaisi käydä läpi mitään arviointipiruetteja tai olla arvioitavana itse.

Oli miten oli, Language on Suzanne Vegan yksi hienoimmista kappaleista, sanoituksiaan myöten. Tässä vielä Youtube-video laulusta.

Mainokset
Kategoria(t): arki, asuminen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

16 vastausta artikkeliin: Treffi-ideoita

  1. Rara sanoo:

    Onko arviointipiruetit ja arvioitavana oleminen mahdollista välttää, jos kuitenkin pelataan sitä tapailutreffailupeliä? Ihan sama treffataanko pimeässä metsässä vai siinä samassa kahvilassa kuin niiden kaikkien muidenkin kanssa, juodaanko teetä, olutta vai kaakaota ja käytetäänkö silmiä vai sormia, arviointia se on silti. Jotta voisi välttää parinmuodostuksen normaalikäytännöt, pitäisi parinmuodostuksen tapahtua enemmän tai vähemmän huomaamatta, sellaisella kappas, tässäkös kävi näin -mentaliteetilla. Kuvittelisin.

    En ole nähnyt itse, mutta muistan jonkun puhuneen jonkinlaisesta deittailuohjelmasta, jossa treffit pidettiin pimeässä huoneessa. Tästä huolimatta, tai tästä johtuen, luulen, että useimmat naiset tykkäisivät enemmän siitä pulkkamäki-ideasta.

    *googlaa* http://en.wikipedia.org/wiki/Dating_in_the_Dark

    • tikitys sanoo:

      Höh, kommenttisi oli mennyt roskakommenttilaatikkoon syystä tai toisesta. Vähän liian kireälle viritetty filtteri kai, kun tarttuu Wikipedia-linkkiin.

      Olet kyllä oikeassa siinä, että treffikontekstissa tapahtuva tapaaminen hahmottuu tajunnassa treffeiksi, oli ympäristö tai oheistoiminto mitä vain, ja arviointihan on koko treffien ideakin. Näillä ajatuksillani pyrin kyllä kehittelemään tapoja tuollaiseen mainitsemaasi huomaamattoman parinmuodostuksen suuntaan, ehkä näissä on hiomista vielä. Ja onko siinä hiomisesa järkeäkään?

      Tuota pimeässä tilassa tapaamista kehittelin itse asiassa eteenpäinkin yhden naisen kanssa, joka oli asiasta aika innoissaan (tuttava, ei treffikumppani). Tuumailimme sitten, mitä moisen järjestäminen vaatisi, ja kävi ilmi, että aikamoinen vaiva siinä olisi, kun tarvittaisiin todennäköisesti taluttajia ja saattajia ja niin edelleen. Ideointisessio oli kuitenkin sellaisenaan aika piristävä.

  2. lianna sanoo:

    Suzanne Vega on huumaava artisti ja sopii myös tunnelmaltaan erinomaisesti näihin aamuyön tunteihin (jos nyt jollain muullakin on vuorokausirytmi ehkä pikkasen hakusessa).

    Täytyy kyllä sanoa, että itselle saattaisi jäädä heppoinen olo treffeistä, joilla ei ole puhuttu mitään syvempää. Esimerkiksi onnistuneet treffit leffateatterissa on ollut aina ihmetystä herättävä ajatus.. Ehkä optimaalisin voisi olla joku löyhä toiminta, jonka lomassa on helppo keskustella. Vaikka pulkkaretki kaakaolla, ilman pulkkaa.

  3. Himmu sanoo:

    Treffi-ideat ovat hauskoja! Joskus mietin itsekin, minne erilaiseen paikkaan veisin jonkun, mitä se paikka kertoisi minusta. Ja salaa joskus haaveilen, että minut vietäisiin treffeille yllättävään paikkaan, yllättävän toiminan pariin, pois lähikuppilasta tai kotisohvalta.

    Ja kuitenkin, ihan oikeasti, treffien pointti on siinä toisessa ihmisessä. Ei tekemisessä tai ympäristössä. Toinen ihminen luo treffien tilan.

    Keksimällä keksitty voi olla läpinäkyvää ja vieraannuttavaa. Voi olla, en sano, että automaattisesti on.

  4. Rara sanoo:

    No on niissä hiomista vielä, jos ajatuksena on häivyttää ajatus siitä, että treffeillähän tässä ollaan. Ja jos liikaa alkaa hioa sitä, että eipähän tässä treffeillä olla, vaikka oikeasti ollaan, niin onkos siinäkään sitten mitään kovin suurta pointtia. Mitään hyötyä.

    Poikkeukselliset treffit jättävät (parhaimmillaan) mukavia muistoja (parhaat treffini ikinä olivat parkkipaikalla. Tai jospa sanoisin, että toistaiseksi parhaat.), mutta silti olen Himmun kanssa samaa mieltä – lopulta pointti on siinä toisessa ihmisessä. Tai, jos vielä tuota täsmentäisin: pointti on yhdessäolemisessa, vuorovaikutuksessa.

    • tikitys sanoo:

      Jälleen yritän vastata kaikille yksitellen, mutta ajanpuutteessa on pakko olla aika lyhytsanainen. Aloin ajatella, olenko nyt sitten itseltäni salaa vaikeuttamassa asioita jostakin piiloon jääneestä syystä, ja kyllä näin taitaa olla. Vaikka en ole edes mitään seuranhakuilmoitusta laittanut minnekään, kammoan jo etukäteen kahta asiaa: torjutuksi tulemista ja torjumista, siis nimenomaan sellaisissa tilanteissa, joissa kiinnostus on toispuoleista. Molemminpuolinen kiinnostus tai sen puute ratkaisee tietysti asiat ihan itsestään. Tämä on taas tällaista järjetöntä vaikeilua, jolle sitten varmaan hymähtelen jälkeenpäin (ja jota en itsessäni hyväksy nytkään, mutta minkäs teet).

      Lilian: löyhä toiminta on kyllä tarpeen, mutta riittävän löyhä, jotta sen voi jättää sikseen.

      Himmu: tosiaan, treffipaikan valinta kertoo myös minusta itsestäni. En hoksannut tuota. Voi olla, että noista ajatuksistani tulee vaikutelma, että joku erityinen tekeminen olisi pääasia. Se ei ollut tarkoitus, hankaloitin asioita niinkuin edellä kuvasin. Tietysti treffeille mennään sen toisen ihmisen vuoksi ja kiinnostuksesta häntä kohtaan. Yllättävä toiminta…jaa, juuri nyt ei tule mieleen muu kuin geokätköjen metsästys. Näin talvisin se tietysti on aika mahdotonta.

      Rara: Huomasin myös, että yksi piilossa ollut ideaalini suhteen syntytavasta on sellainen, että yhtäkkiä vain havahdutaan siihen, että hei, meillähän on itseasiassa parisuhde. Tässäkin on tavoitteena kaikkien niiden suhteen alkuun liittyvien älyttömien kelailujen välttäminen, joita minulla on jokaisen suhteen alussa ollut, ja josta en pidä lainkaan.

      Näihin treffit-mutta-määrittelemättä -ajatuksiini vaikuttaa myös se, että omat tähänastisista parhaat treffini olivat itse asiassa sellaiset, ettei niitä ehditty treffeiksi määrittää, koska oli liian kiire. Opiskeluaikana tapasin mukavan naisen, jonka kanssa sitten yhtäkkiä luennon jälkeen keksittiin, että lähdetäänpä Suomenlinnaan, ostetaan yliopiston kahvilasta evääksi täytetyt patongit, lautta lähtee kymmenen minuutin kuluttua. Se oli niin lentävä lähtö, että fetakuutiot lentelivät kun juoksimme satamaan. Ei siinä ehditty paljon miettiä, että ollaanko tässä treffeillä vai ei, vietimme Suomenlinnassa tuntikausia, ja kaikki oli ongelmatonta ja luontevaa. Mitään kovin vakavaa suhdetta siitä ei seurannut, mutta mieleenjäävä kokemus silti. Ehkä siksikin, että olin silloin nuori, ja maailma oli omalla tavallaan tuore.

  5. Minttu sanoo:

    Mene kauppaan ja osta sohva.

    Mene mukavan ihmisen luo juttelemaan ja asiat etenevät itsestään.

    Ei kannata tehdä helpoista asioista vaikeita!

  6. Neiti H. sanoo:

    Ensimmäinen treffi-idea testattu. Eväänä tosin oli kahvia ja laskiaispullat 😀 Mulla ainakin oli kivaa, miehestä en tiedä… ts. riippuu hirveesti seurasta kuten kaikki muukin 🙂

  7. Oma tila ja ajatuksia sanoo:

    Jos nyt sattuisit viemään daamisi lämpimän kaakaon kera pulkkamäkeen, niin olisi liene syytä etukäteen tarkistaa kärsiikö onnekas seuralainen laktoosi-intoleranssista. Ilmavaivaiset treffít saattaisivat toisaalta olla unohtumaton elämys (molemmille)… Tsemppiä vaan!

  8. zahirlife sanoo:

    Minä kammosin kaikenlaista ”treffailua”. Jos piti tavata ihminen sillä alkuasetelmalla että ”katsotaan, kiinnostaako tai sytyttääkö ja voisiko tästä alkaa seurustelusuhde jne”, niin ärsytti jo valmiiksi. Kävin aikani treffeillä, jonka jälkeen loppui pinna, ja lopetin sen homman kokonaan. Eräänä iltana erinäisiä treffi-ilmoituksia internetin syövereistä lueskellessani, tuli totaalinen aivovinksahdus. Tein itse ilmoituksen, jossa ilmoitin selkeästi, etten hae treffiseuraa, en hae tulevaa puolisoa, en hae mitään seksuaalislatausta sisältävää tai mitään muutakaan. En hae mitään. Olisi vain kiva käydä jonkun kanssa vaikka kävelylenkillä ja joskus kahvilla rupattelemassa mukavia.

    Sain vastauksen (ihmettelevän sellaisen, mutta jokseenkin kanssani asioista samaa mieltä olevan). Käytiin kävelyllä, kahvilla ja lenkillä ilman sen suurempia ennakkoasenteita tai ”hakua”.

    Ja nyt sitten asustellaan yhdessä… ihmeellistä on elämä. 🙂

    Älä mene treffeille, mene tapaamaan ihmistä ja viettämään mukavaa aikaa 😉

    • tikitys sanoo:

      Ymmärrän hyvin tuon asenteen, saattaisinpa jopa itse kiinnostua tuollaisesta ilmoituksesta, ja tsekata, kenellä on pokkaa kirjoittaa noin. 🙂

  9. hippu sanoo:

    Minä suosittelen mieluummin toiminnallisia treffejä kuin kahvilassa vastakkain istuskelua. Omien kokemusteni (ainakin 100 eri treffikumppania) mukaan toisesta saa paljon enemmän ”irti” silloin, kun yhdessä tehdään jotain, eikä vain istuskella, tuijotella ja analysoida jokaista elettä ja ilmettä sanomisten lisäksi. Liikkuessa/toimiessa ihminen on luonnollisempi, tekeminen rentouttaa ja vapauttaa. Surkeimmat treffit ovat olleet leffatreffit tuntemattoman ihmisen kanssa. Hän myös jäi tuntemattomaksi, kun leffassa ei voi keskustella, eikä kiinnostua muusta kuin toisen ulkonäöstä, joka kuitenkin on vain yksi osa persoonaa.

  10. Löysin sattumalta blogisi ja luin pari uutta kirjoitustasi ja eilen summanmutikassa yhden vanhan, joka oli tämä. Mieleni teki tarjoutua epätreffeille, ihan siksi että en tiedä sinusta yhtään mitään, ja olisi mahdollista ainoastaan olla tyhjiössä, odottamatta ja yrittämättä. Ja siksi, että jos haluan herkkukaakaota, keitän käyttämällä maitoa ja tummaa suklaata sekä siksi, että pulkkamäki on parhautta.

    Mitä muuta elämässä muka tarvitsee?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s