Pari mietettä suvaitsevaisuudesta

Suvaitsevaisuus on länsimaisen liberalismin hedelmä, mutta se tuottaa inhimillistä hyvää vain silloin, kun kaikki yhteiskunnan jäsenet sitoutuvat siihen. Suvaitsevaisuudella on rajansa – se ei ole arvorelativismia, sillä suvaitsevaisuuden vastustamista ei tule suvaita.

Arvorelativistinen ”suvaitsevaisuus” taas on usein silkkaa neuvottomuutta väkivallan uhan edessä.

Mainokset
Kategoria(t): mielipide. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Pari mietettä suvaitsevaisuudesta

  1. Oma tila ja ajatuksia sanoo:

    Olen mietiskellyt saman suuntaisesti tuota suvaitsevaisuuden olemusta. Onko niin, että ympäröivä yhteiskunta ja media syöttää meille signaaleja siitä, mitkä asiat ”pitää” hyväksyä ja mitkä ei? Jos on oikeasti suvaitsevainen, niin suvaitsee myös homouden vastustajat, pedofiilit ja muut minun mielestäni väärät suunntaukset mielipdeilmastossa. Missä on raja sille, mitä ei voi hyväksyä ja jos ei hyväksy niin silloinhan ei ole oikeasti suvaitsevainen. ???

    • tikitys sanoo:

      Minusta vaikuttaa siltä, että sosiaalisilla paineilla on suuri vaikutus siihen, miten ”pitää” ajatella. Tämä johtaa siihen, että suvaitsevaisuudesta tulee helposti laissez-faire arvorelativismia tai oman sosiaalisen viiteryhmän hyväksymien ajatusten omaksumista riipumatta siitä, millainen ympäröivä todellisuus on.

      Suvaitsevaisuuden rajat kulkevat minusta juuri siten kuin Rara ne määritteli. Väkivaltaa tai muuta tuhoavuutta ei tarvitse suvaita, jo ihan eettisistä syistä, mutta siksikin, että mm. väkivallan suvaitseminen johtaa tilanteeseen, jossa suvaitsevaisuudelle ei lopulta ole tilaa (koska se, joka saa vapaasti käyttää väkivaltaa, lopulta määrittelee enemmän tai vähemmän ne säännöt, joiden mukaan ollaan ja eletään, eikä niihin koskaan kuulu suvaitsevaisuus).

  2. Rara sanoo:

    Enemmänkin ajatuksena kommenttiin (”missä on raja sille, mitä ei voi hyväksyä”) kuin itse tekstiin:

    Ei kaikkea tarvitse suvaita ollakseen suvaitsevainen. Mitään sellaista, jolla tehdään henkistä tai fyysistä vahinkoa toisille ihmisille, eläimille tai jonkinlaisin rajauksin ympäristölle, ei tarvitse eikä kuulu suvaita. Myöskään yritystä käännyttää kaltaisekseen ei tarvitse sietää.

    Jos joku haluaa palvoa näkymätöntä olentoa ja syödä sen vuoksi ainoastaan vuohenjuustoa ja punajuuria, mitäpä se minulle kuuluu. Palvokoon. Ei minun tarvitse yrittää saada häntä uskomaan lentävään spagettimonsteriin ja syömään jauhelihakastiketta. Jos samainen heppu vaatii minuakin rajoittamaan ruokavaliotani, menee hän jo liian pitkälle. Puhumattakaan siitä, jos hän jumalansa nimissä haluaa töniä pappoja ja kiusata kulkukissoja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s