Lumiaamu

Nanogramman painoinen lumihiutale voi pysäyttää tonnien painoisen junan. Ei kylläkään yksin, mutta riittävän suurien hiutalepitoisuuksien vallitessa pysähtyy junan lisäksi vaikka kokonainen kaupunki.

Paljonko kaupunki painaa?

Katselen taaksepäin mennyttä vuotta. Päätimme Kissan kanssa erota tammikuussa, maaliskuun alussa muutin pois hänen luotaan 360 kilometrin päähän, ostin oman asunnon huhtikuussa, pintaremontoin huhti-toukokuussa, aloitin blogin toukokuun lopussa, muutin uuteen kotiini kesäkuussa, hikoilin heinäkuussa, siitä eteenpäin aloin elää omaa elämääni pala palalta. Takkini on vähän tyhjänpuoleinen jo.

Voi kuulostaa kummalliselta, mutta pidän suurimpana saavutuksenani tänä vuonna sitä, että saan sormenpäät, ja itse asiassa sormien ensimmäiset niveletkin lattiaan suorilta polvilta. Se ei ole koskaan ollut mahdollista, yleensä väliä on jäänyt ainakin vaaksan verran. Tuntuu perustavalla laatua olevalla tavalla hyvältä, kun rankkojen asioiden keskellä onnistuu muuttamaan oman kehonsa toimintaa parempaan suuntaan.

Kävellessäkin keho, sen lihakset, jänteet ja nivelet tuntuvat toimivan nyt toisin, ihan kuin kävelisin rennommin ja suoremmin. Tästä on hyvä jatkaa.

Mainokset
Kategoria(t): arki. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Lumiaamu

  1. Oma tila ja ajatuksia sanoo:

    Anime sana in corpore sano!

  2. tikitys sanoo:

    Älä muuta sano!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s