Pimeänä vuodenaikana

Sängyssä maatessa, unta odotellessa joskus muistaa kauan sitten nähtyjä unia. Ovatko ne todellisia muistoja vai miniunia, tajunnan silmänkääntötemppuja?

Sitten se, kun odottaa unen tuloa, antaa mielikuvien häilähdellä sinne tänne, ajatusten poukkoilla omia ratojaan ja itsensä vajota hitaasti unen aaltoihin. Ja yhtäkkiä, kuin kytkimestä kääntäen, täysi tyhjyys, ei mielikuvia, ei äänikuvia, ei mitään. Uskomaton, rikkomaton mielen hiljaisuus. Se ei ole nukahtamista, ja se säilyy juuri niin kauan, kun siihen ei kiinnitä huomiota. Sitten, jossakin vaiheessa ja huomamatta, alkavat unet virrata.

Mainokset
Kategoria(t): arki. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s