Viikonlopun saldo

Aikaansaava viikonloppu. Tein kaikki roikkuneet tehtävät pois alta ja ostin jopa joululahjojakin. Tyttärelle hänen toiveidensa mukaiset taskulampun ja karttapallon, ja vielä pitäisi löytää pari kivaa Nintendo-peliä. Sims 3 olisi kuulemma kova sana. Siinä se sitten onkin, tytär ei ole niinkään lahjojen määrän perään kuin itse joulun sinänsä. Hänelle tuntuu olevan tärkeintä tunnelma ja se, että kaikki on kaunista. Kauneimpia joulukuusia muistellaan yhdessä vaikka keskellä kesää, ja hyvillä mielin lauletaan joululauluja heinäkuun helteilläkin. Yhtenä jouluna tytär sai niin paljon lahjoja että hämmentyi, ja jätti aattona suurimman osan paketeista avaamatta, kun jo parista ekasta paljastui jotain tosi kivaa. Tapaninpäivän iltana oli sitten viimeisetkin paketit avattu. Jotenkin pidän hänen asenteestaan (itse olin lapsena aivan toisenlainen, määrä ennen laatua).

Kaupungissa on urkuviikot. Sunnuntaina olisi tarjolla ollut Mozartin Requiemin esitys kirkossa. En tuntenut teosta, joten kuuntelin sen Spotifyssä etukäteen, ja tuumin, että kaunista, mutta vähän liian melankolista tähän hetkeen. Niinpä kävin sitten katsomassa Prinsessa-elokuvan ja suuntasin sitten viereiseen baariin kuuntelemaan jazz-jameja. Suhtaudun aika varauksellisesti kaikkiin house-bandeihin, mutta nämä soittajat olivat erittäin taitavia ja meninki oli sen mukainen.

Soittelin siinä välissä tyttärelle, joka innoissaan kertoi näytelmäkerhonsa esityksen ensi-illasta ja seuraavasta esityksestä ja siitä, kuinka lavalla alkoi naurattaa kesken kaiken. Silloin iski suru ja ikävä. En pääse paikalle esitystä katsomaan, vaikka näytelmäharrastus on kuitenkin tyttärelle tärkeä, ja hänen ilonsa on minunkin iloni.

Ristiriita. Yhtäältä elän juuri sellaista elämää kuin haluankin, mutta toisaalta haluaisin olla enemmän läsnä tyttäreni elämässä, ihan arjessa, ja muutenkin kuin puhelimitse tai mesessä. Ilmeisesti ei ole mahdollista olla täysin tyytyväinen koskaan mihinkään, ainakaan pitkäaikaisesti.

Mainokset
Kategoria(t): arki, isyys, juhla. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Viikonlopun saldo

  1. Minttu sanoo:

    Kävin lauantaina katsomassa Prinsesssan. Jäin oikein miettimään, että miksiköhän se ei koskettanut; jäi hiukan ohueksi.

    • tikitys sanoo:

      Minä kyllä pidin. Huomasin jälkeenpäin, että kriitikot olivat olleet aika kitsaita tähdissään tämän elokuvan suhteen. Ohuempi fiilis minulle jäi Postia pappi Jaakobille -elokuvasta, eikä sekään huono ollut.

  2. Minttu sanoo:

    Jos leffa ei herätä oikein mitään oivalluksia tai / ja jää pyörimään mieleen, en osaa sitä kovin korkealle rankata. Seuraavaksi listalla on Susanne Bierin Kosto – saas nähdä onko yhtä hyvä kuin ohjaajan aiemmat tekeleet.

    Kiintoisa teema tuossa Prinsessassa oli se, että elikö A. L. elämänsä prinsessa -harhassaan vai oliko se tietoisesti valittu rooli rooli vaan ei oikeaksi luultu identiteetti niin kuin loppukohtauksessa annettiin ymmärtää.

    Tai sitten se oli vaan harvinaisen selkeä hetki.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s