Ihan vain tänään

Pappardelle-nauhapasta on leveää kuin valtatie, ja suutuntumaltaan erittäin nautinnollista. Ei siis ihme, että se on pastoista suosikkini. Taas keittelin sitä annoksen, laitoin päälle voinokareita (ihan ehtaa voita, eikä mitään kevytlevitehirvityksiä) ja nautiskelin sen intialaisen kanakastikkeen ja raakojen pikkuporkkanoiden kanssa. Viipale mustaa Salaneuvos-juustoa, juuri sopivan sitkaanmureaa ja hiukan makeaa, kruunasi illallisen. Kyllä hyvästä, yksinkertaisesta ruuasta tulee hyvä, yksinkertainen mieli.

Aiemmin illalla käväisin taidenäyttelyn avajaisissa, jossa tunsin itseni tervetulleeksi, vaikka en tuntenut ketään. Yksi teoksista koostui pesuvadista ja saippuapaloista, joihin sai kaivertaa jonkin asian tai muiston, jonka halusi pestä pois. Sen saattoi tehdä ihan kirjaimellisesti hinkkaamalla saippuaa ja käsiään pesuvadissa, kunnes teksti katoaa. Pyyhekin oli tarjolla. En ollut oikein keksiä mitään, mistä haluaisin eroon, mutta lopulta kaversin saippuaan ”äkkipikaisuus”, koska se nyt vaan ei ole hyvä luonteenpiirre minussa. En tosin ole aikoihin leimahdellut joten jätin saippuan ja käsien huljuttelun sikseen.

Kesken näyttelyn avajaispuheen minua alkoi naurattaa, sillä ikkunan takana olevalla työmaalavalla näytti olevan joulutonttu. Ei se sitten ollutkaan tonttu, vaan harmaa työkalupakki ja punainen tötterö sen päällä, mutta etäältä katsottuna illuusio oli aika vahva. Todettakoon, että mitään en ollu ottanu.

Tuumailin myös sitä, millainen seuraava naissuhteeni mahtaa olla. Suhdetyyppejäjän on moneen lähtöön. Ainakin kevytsuhde, salasuhde, vakipano, tapailusuhde, ajanvietesuhde, täysimittainen seurustelusuhde, edellinen uusioperheenä tai yhteisillä lapsilla lisättynä ja elämänmittaisena. Lapset ovat asia, jota en ole liiemmin ajatellut, muuten kuin siten, että jos jostakusta pidän, luultavasti pidän myös hänen jo lapsistaan. Varmaan sama toimii toisinkinpäin. Toisaalta taas yhteisten lasten hankkiminen edellyttäisi aika monen asian olemista oikealla tolalla niin parisuhteessa kuin aineellisessa elämässäkin. On sekin ihan mahdollisuuksien rajoissa, vaikka en olekaan ehdottomasti haluamassa lisää lapsia tai ole niitä haluamatta. Aika näyttää.

Oli miten oli, tämä marraskuu on ollut helpompi kuin moni aiempi. Pimeyteen on helppo sujahtaa ja olla onnellinen. Kesän tärinät ovat takanapäin ja elämä on kevyttä.

Mainokset
Kategoria(t): arki, isyys, Onni, suhteet. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Ihan vain tänään

  1. Neito sanoo:

    Kiitos blogistasi! Pidän tavastasi kirjoittaa. Mukava lukea isoja ja pieniä havaintoja, tavallista ja ihmeellistä arkea ja joukossa siellä täällä niitä suhdemurusiakin. Ja niin jokaisesta erosta pääsee ylös, ihme kyllä, ja tulee uusi elämä, aina uudelleen. Toivottavasti joskus pysyvämmin sinullekin. Iloa ja sisäistä valoa marraskuuhun!

    • tikitys sanoo:

      Kiitos kehuista. Viimeaikaiset pitämisen ilmaisut kommenteissa ovat tuottaneet paljon hyvää mieltä, varsinkin kun en oikein muulla tavalla halua tai osaa tätä blogia kirjoittaa (tai osaisin kyllä, mutta se ei tunnu omalta ääneltä).

      Eroista toipuu vähitellen, ja elämä on aika mukavalla tolalla nykyisin. On hyvä havaita, että yhtäältä en epätoivoisesti tarvitse tai haikaile suhdetta, mutta toisaalta kyllä haluaisin jakaa tämän myrskyn jälkeisen iloisuuden jonkun kanssa. Ihastumiset ja rakastumiset eivät varmaan ole kaukana, olo on kuin raapisi tulitikkuja bensalätäkön vieressä. Jossakin vaiheessa humahtaa, vaikka en ole vielä mitään deitti-ilmoakaan kirjoittanut minnekään.

      Mukavaa vuoden loppuaikaa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s