Isänpäivän ilta

Tyttäreni ja isäni kanssa vietetty isänpäivää kallistuu iltaan. Tytär oli tehnyt minulle isänpäivälahjaksi joulukalenterin, jonka laitoin seinälle saman tien. Itse tehty joulukalenteri on muutama vuosi sitten alkanut perinne, ensi tytär teki niitä itselleen, mutta parina viime vuotena on lahjoittanut kalenterin minulle. Luukkujen alla olevissa kuvissa on kuulemma kirjoitetut selitykset siltä varalta, että en tajua mitä ne esittävät.

Melankolinen olo. Minun rakas tyttäreni, joka pian 11 vuotta sitten syntyi, ja ensimmäisen rääkäisyn kuultuani ajattelin vain että ”oho, se elää”. Myöhemmin sitten perhehuoneessa pitelin häntä sylissäni ja tajusin, että tästä pienestä, vielä nimettömästä vauvasta lähtee katkeamaton elämän ketju miljardien vuosien taakse maapallon elämän synnyn alkuhämäriin. Se oli tajuntaa laajentava, lähes uskonnollinen hetki. Tätä lasta minun olisi nyt suojeltava, pidettävä hänen puoliaan ja opastettava ihmiseksi ihmisten joukkoon.

Minun rakas tyttäreni joka tekee mielellään asioita käsin – kutoo, neuloo, soittaa kitaraa, piirtää, maalaa, tuunaa pipoon tupsun ja nikkaroi hevosenpäänaulakon. Joka pohtii kissojen mielenliikkeitä, ratsastuksen saloja, näytelmäkerhon tulevaa esitystä, alkulukuja, Angolan lukutaitoprosenttia (joka on vain 30 ja miksei Angolan presidentti tee asialle mitään), koulujen erilaisuuksia maiden välillä, onko Madagaskar suurempi saari kuin Borneo, mitä tarkoittaa pääelinkeino, miksi H-molli on niin vaikea sointu kitaralla, onko täällä kiven alla geokätkö, kumpaan suuntaan puolikuu kasvaa ja miksi Orion näkyy jo nyt alkuillasta.

Halusin olla isä, joka olisi läsnä joka päivä lapsensa elämässä. Mutta en ole. Olen onnistunut saamaan tyttäreni nähden päätökseen jo kaksi ihmissuhdetta. Lievä epäonnistujaolo. En ehkä ole ihan täysin surkea isänä, mutta parempikin voisin kyllä olla. Viisaampi ainakin. Kaikissa vanhemmissa on tietysi omat vajavaisuutensa, ja itse vanhemmaksi tultuani osasin antaa anteeksi omien vanhempieni puutteet, mutta kunhan nyt tämän homman hoitaisin kunnialla läpi niin, että tyttärestäni kasvaisi onnellisuuteen kykenevä tasapainoinen aikuinen.

Kaksi geokätköä sentään löysimme tänään. 🙂

Mainokset
Kategoria(t): arki, isyys. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Isänpäivän ilta

  1. Minttu sanoo:

    Parempi liuta päättyneitä ihmissuhteita kuin yksi kulissi -sellainen!

    Eiköhän tyttäresi ole ihan hyvissä kantimissa.

  2. Himmu sanoo:

    Komppaan Minttua!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s