Siivouskynnys ylittyy

Mitä tapahtuu, kun joukko miehiä järjestää itselleen harrastus- ja oleskelutilan?

Siinä tapahtuu niin, että tilaan hankitaan kirpparilta muhkeita sohvia, ehkä vielä hyllyjä ja pari pöytää. Sohvilla rötvätään ja toimitetaan kaikenlaista asiaa ja asian vierusta. Vähitellen pöydät, hyllyt ja lattiapinta-ala täyttyvät kaikenlaisesta harrastukseen liittyvästä ylimääräisestä roinasta, joka on hankittu varmuuden vuoksi tai roudattu paikalle paremman varastotilan puutteessa tai näpertelyn ilosta tai olemaan toteutumattomien unelmien haaveilutoteemi tai koska juuri siinä paikassa oli tilaa juuri tälle tavaralle, joka sitäpaitsi painoi käsissä turkasen paljon ja jää nyt paikoilleen siihen löytyneeseen paikkaansa suunnilleen ikuisuudeksi. Lopulta roinan sekaan ei kerta kaikkiaan enää mahdu.

Tämä kehitys ilmeni muinaisen bändimme soittokämpällä ja ilmeisesti sitä ilmenee radioamatööritouhuissakin. Sain perjantaina postituslistalla kutsun ”aktiviteettiviikonloppuun”, joka 50 kilometrin ajamisen jälkeen osoittautui siivoustalkoiksi. On nimittäin niin, että kun tila loppuu kokonaan, miehissä laukeaa siivousvietti, ja silloin tavaroiden ylimäärä kannetaan siekailematta pihalle tai jätelavalle paljoa pähkäilemättä tai mitään säästämättä. Näin tapahtui, ja sen pääteeksi jopa puistelimme matot ja lakaisimme lattiat. Siistiäkin tuli. Siellä, missä ei ennen mahtunut kulkemaan kuin notkea koira ja sekin hyppelehtien, mahtuu nyt oleilemaan isokin ihmisporukka.

Oli itse asiassa oikein mukavaa. En tuntenut ketään paikallaolijaa, mutta se ei haitannut ollenkaan. Yhteinen harrastus tai siivonta tekee jutustelusta helppoa. Ruokana oli pullaa, suklaata, juustosuikeroita ja kahvia, jotka tuottivat riittävästi energiaa fyysiseen toimintaan.

Paikalla voisi harrastaa myös tähtitiedettä, sillä siellä on yöllä sysipimeää. Järeitä kaukoputkiakin oli muutama, osa tosin Ursan. Ursalla on siistit tilat, oikein EU-rahoituksella rakennetut, siinä missä radioamatööreillä on pari työmaaparakkia, joista muun muassa toisen vessan lattia on laho ja tiskialtaan viemäröinti kesken. Sauna kyllä löytyy. Ursan jäsenenä voisin tietysti mennä niitä putkiakin käyttämään, mutta nuo työmaaparakit olivat jotenkin…kodikkaampia. Musiikillisten äänitaajuuksen tai sähkömagneettisten radiotaajuuksien kanssa leikkiminen tuntuu kumpikin luovan ympärilleen samanlaista romurallia, rähjäisyyttä ja humoristista sanailua, jonka seassa tunnen oloni kotoisaksi.

Toisaalta tuo paikka on olla sellainen, jossa mieluusti viettäisin kokonaisen viikonlopun porukan kanssa rupatellen, radiolaineilla surffaten ja vaikka tähtihavaintoja tehden. Sellaista voisi harrastaa itse asiassa säännöllisestikin, se sopisi minulle hyvin. Eräs ystäväni luonnehti itseään sosiaaliseksi erakoksi, ja itse luonnehtisin itseäni samoin. Viihdyn yksin, mutta pidän paljon myös ihmisten seurasta, kunhan vain saan valita ne ihmiset joiden kanssa olen tekemisissä. Tuolla voisi olla porukkaa, joiden kanssa voisin viihtyä hyvinkin.

Itse asiassa voisin viedä paikalle jotain tavaraakin vastaisuuden varalle…

Mainokset
Kategoria(t): arki, harrastukset. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

5 vastausta artikkeliin: Siivouskynnys ylittyy

  1. Celia sanoo:

    Olipa mukavan kodikkaan oloista tekstiä edelliseen tietorikollisuhan jälkeen. 🙂

  2. tikitys sanoo:

    Enpä jaksa murehtia, kun mitään vakavaa ei tapahtunut. 😉

  3. Anne sanoo:

    Heipä hei,
    Rohkaistun kommentoimaan blogia….
    En muista eläissäni kommentoineeni blogia, jos ystäväni kirjoittamaa ei lasketa joukkoon.
    Palautteeni ei liity tähän kirjoitukseen, vaan ylipäätään kaikkiin kirjoituksiisi.
    Olin heinäkuun loppupuolella yhden päivän sairaana. Makasin sängyllä läppäri sylissäni ja tuolloin törmäsin näihin teksteihin. Taisin lukea suurimman osan kertaheitolla.
    Olit saanut jo tuohon mennessä palautetta sujuvasta kirjoitustyylistä ja mukavista kirjoituksista. Yhdyn tähän ”laulukuoroon”. Kiitos luontevansujuvantaidokkaanleppoisista teksteistä 🙂

    • tikitys sanoo:

      Kiitos Anne, alkoipa tämä päivä hyvin. Kommenttisi ilahdutti niin että siihen pitää vastata heti, vaikka syönkin tässä aamupuuroa ja juon kahvia ennen päivän töihin ryhtymistä.

      Kiva jos pidät. Itse asiassa en ole aina tyytyväinen teksteihini, kirjoitan ne aika nopeasti ja editoimatta, joten lauserakenteissa on aina viilattavaa kun myöhemmin tekstejä lukee. Lisäksi haluaisin liikkua poispäin minäminä-jutuista ja siirtyä enemmän yksityisistä yleisiin aiheisiin ja takaisin, mutta se ei nyt vielä oikein toimi. Olkoon siis näin.

  4. Anne sanoo:

    Kiva jos palaute tuotti iloa. Sehän on sitten vastavuoroista, kun tuotat muille iloa näillä teksteilläsi.
    Ja se, että lauseet eivät ole viimeisen päälle hiottuja on minun mielestä vain inhimillistä…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s