Kyberrikollisuutta kahtena annoksena

Juuri ennen italian tunnin alkua ystävä tekstaa, että hänen Hotmail-osoitteensa on kaapattu ja että häneltä tullutta viestiä ei saa avata. Panen uuden osoitteen muistiin ja tarkistan postit. Mitään ei ole tullut. Kaikenlaista kyberrikollisuutta sitä onkin. Olisikohan ollut liian heikko salasana?

Italian tunnilla minulle tulee soitto, jota en kuule, koska puhelin on äänettömällä.

Tunnin päätteeksi huomaan soiton tulleen, ja vastaajassakin on viesti. Näen vastaamattoman puhelun oudon pitkän numeron, kotimaasta, ja päätän soittaa sinne. Ehkä se on työasiaa, ehkä kyseessä on miesten sukkakerho, kuten kerran oli.

Eipä olekaan, vaan soittooni vastaa Luottokunnan petostorjunnan numero. Saan kuulla, että luottokorttitietoni ovat joutuneet vääriin käsiin, ja korttini pitäisi kuolettaa, ennen kuin sitä ehditään käyttää väärin. Koska korttini on yhdistelmäkortti, kuolettuu samalla pankkikorttikin. On siis käytävä ankkatomaatilla, eli (p)ankk(i)a(u)tomaatilla, ja soitettava kortin kuoletuskäsky sitten.

Uuden kortin saapumiseen menee viikko, joten lasken päässäni seitsemän päivän ruokamenot, nostan niitä vastaavan summan ja kuoletutan kortin.

Hetkeä myöhemmin pohdin, että vaikka toimin levollisen rauhallisesti, ajattelin silti tässä kriisinomaisessa tilassa vain tärkeintä päivittäistä asiaa: ruokaa. Entäs muut menot? Toki pankissa voi käydä nostamassa käteistä, mutta olisin voinut nostaa vähän ylimääräistäkin saman tien. Ajatteluni vain tarkentuu pelkkiin olennaisuuksiin tällaisissa tilanteissa, joissa on toimittava nopeasti. Minkäs sille mahtaa.

Kaikenlaista kyberrikollisuutta sitä onkin. Ja jukoliste! Miten tällaista voi tapahtua minulle? Olen lähes paranoidisen tarkka tietoturva-asioista. Ehkä joku nettikauppa sitten oli joutunut tietomurron kohteeksi, mene ja tiedä. Eivät tietäneet Luottokunnassakaan.

Vastedes hankin erillisen luotto- ja pankkikortin.

Mainokset
Kategoria(t): arki, luottokorttipetos. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Kyberrikollisuutta kahtena annoksena

  1. Himmu sanoo:

    No jopas on!
    Ja heti alkoi pelottaa. Minä kun olen tietoturva-asioiden suhteen niin kovin huoleton. Hui.

    • tikitys sanoo:

      Varovaisuus on hyvä juttu, koska tilaisuus tekee varkaan, ja verkossa varastaminen ja muu ilkiöinti on parin klikkauksen päässä.

      Tärkein minua kiinnostava juttu ei selvinnyt, nimittäin se, mistä ja miten korttini tiedot olivat rikollisille päätyneet.

  2. Nimetön sanoo:

    Ja mistä Luottokunnassa tiedettiin, että juuri sinun korttisi on jonkun väärinkäyttäjän käsissä? Eikös tuollaiset tule yleensä esiin, jos itse huomaat laskullasi ns. vääriä laskutuksia? Onneksi tosin sait tiedon ajoissa.

  3. tikitys sanoo:

    Ne saavat tietonsa poliisilta tai muilta viranomaisilta. Joskus krimikset jäävät kiinni vähän niinkuin ennen aikojaan, ennen kuin ehtivät tehdä ilkitöitä. Tietomurrot havaitaan joskus ennen kuin suurta vahinkoa ehtii tapahtua. Tarkkaan ottaenhan korttinihan ei ollut väärinkäyttäjän ”käsissä”, eli käytössä, vaan vain sen tiedot olivat hänen hallussaan.

    Muistaakseni jokin aika sitten luin pikku-uutisen siitä, että joukko suomalaisten luottokorttitietoja oli joutunut vääriin käsiin, mutta nyt en enää löydä sitä. Muistan ajatelleeni, että onneksi ei ole minun korttini noiden joukossa…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s