Dekryptointia

Myöhäisiltapäiväisen taivaan pimeys tuntuu henkilökohtaiselta loukkaukselta tai siltä, että minulta on varastettu jotakin. Vihapäissäni kuvittelen, kuinka mustan taivaan poikki alkaisi leimuta sokaisevia salamia, pimeys väistyisi sekunnin murto-osiksi, ukkonen jyrisisi, pyörrepilvet riehuisivat ja muutenkin taivaalla vallitsisi täysi kaaos.

Kummitus esti pääsyni kirjastoon, ja sen seurassa ollut noita sanoi, että kirjasto on tänä iltana suljettu, ja sinne pääsevät nyt vain alle 12-vuotiaat.

Myöhemmin takaa tulevan auton valot heijastivat varjoni talon seinään kahtena kappaleena. Huojuin kokeeksi puolelta toiselle varmistaakseni, ovatko kyseessä todella minun varjoni. Varjotkin huojuivat samaan tahtiin, mutta vähemmän kuin odotin.

Aloitin eilen toisenkin blogin, runoblogin, jonka osoitteen julkaisen ehkä täälläkin sikäli kun haluan tai innostus ei lopu.

Kissalta saa aina penätä palkkakuittia – se on hänen tapansa saada minut ottamaan yhteyttä häneen, kun muuten pidän kommunikaation aika minimissä.

Taas kerran pyysin sitä kuittia, ja Kissa lähetti sen, ja kirjoitti vielä perään kello 2:30 yöllä päissään meiliä, jossa mainitsi minun olevan ”erittäin laadukas mies” ja kertoili että ei siitä sen enempää, koska päissäänkin kontrolli pelaa. Tiedän että pelaa, mutta ikäväkin näemmä vaivaa, ja tuo luonnehdinta on Kissan sanomana jo aika paljon. Taannoin pohdiskelin, mitä Kissa mahtaa viestittää kertoessaan sitoutumiskammostaan, mutta tuo viesti vahvisti olettamukseni. Luullakseni Kissa toivoo, että kirjoittaisin tai tekstaisin hänelle jotakuinkin näin:

Nyt hyppäät junaan ja tulet tänne. Sillä hetkellä kun astut kynnyksen yli,
suutelen sinua pitkään ja sitten panen sinulta tajun kankaalle.

Tunnen pientä kiusausta sanoa noin, kun hän seuraavan kerran alkaa avautua suhteittensa heikosta tolasta. Ei hän tietenkään tulisi, mutta olisi varmaan silti salaa mielissään. Itse saisin kiksit ihan siitä, että Kissa ei viestistäni häkeltyisi.

Ja jos Kissa sitten oikeasti ilmestyisikin oveni taakse ja astuisi kynnykseni ylitse, niin johan olisivat seuraavana päivänä palikat sekaisin.

Vaan nyt pitäisi tehdä ruokaa, treenata ja mennä baariin. Heippa.

Mainokset
Kategoria(t): arki, seksi, suhteet. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

9 vastausta artikkeliin: Dekryptointia

  1. Kimmeli sanoo:

    Auts, just tollasesta viestistä minä ja aivan varmasti moni muukin nainen olisi ihan liekeissä 😉

    • tikitys sanoo:

      🙂 Juu, ja yksi yhden illan juttujen haittapuolista onkin juuri siinä, että niistä puuttuu muun muassa tämä pitemmässä suhteessa kehittyvä sanallisen sytyttelyn ulottuvuus.

  2. lianna sanoo:

    Tuo valo voi kieltämättä olla loukkaava. Toisaalta uuden supermusalaitteen omistajana kävelisin vaikka loskassa jotenkin euforiassa. Parasta on siinä kävellessään löytää biisi tai levy, joka maksimoi näkyvän ja tuntuvan ilmanalan ominaisuudet ja katsoa elämää jotenkin ulkopuolelta.

    Runot ja tekstiviestit on monesti yliarvostettuja, mutta lupaisin antaa sun toiselle blogille mahdollisuuden, jos tietäisin osoitteen. Eilen keksin baarissa nimen omalle blogilleni. Se on tilanteeni huomioiden sopivan ivallinen, mutta silti söpö. Aloitan sen kirjoittamisen sitten, kun hoidot alkaa…

    • tikitys sanoo:

      Laita muuten blogisi blogilistalle, kun alat kirjoittaa sitä. Yhtään en panisi pahakseni, vaikka ilmoittaisit blogin nimen täälläkin.

  3. tikitys sanoo:

    Minusta runot ja tekstiviestit ovat aliarvostettuja. Pidän vielä toisen blogini nimen omana tietonani. Täytyy ensin katsoa, kantaako innostus.

  4. Neiti H. sanoo:

    Tässä kirjoituksessa tulee hienosti esiin juuri se nykyaikaisten suhteiden monimutkaisuus ja kiehtovuus 🙂 Ollako vai eikö, kun vähän kuitenkin haluaisi, ainakin vällyjen välissä toisinaan hengailla… mutta kun sitten siinäkin on omat hankaluutensa, halu omistaa omistamatta, sitoutua sitoutumattomasti.

    Toisaalta tässä tekstissä juuri ilmenee se ihmiselon suurin ongelma eli kun me järkeilemme kaiken. Meillä on kaikenmaailman ihmeellisiä sääntöjä ja normeja joiden mukaan yritämme elää, silti on ne meilläkin eläimelliset vaistot 😀

    • tikitys sanoo:

      Niin, eipä tuohon ole paljoa lisäämistä. Tosin se minua ihmetyttää, miten entisaikaan ihmiset kykenivät luomaan pitkiä suhteita. Ehkä se johtuikin sosiaalisista paineista, eikä niinkään kaiken kestävästä jalosta rakkaudesta.

  5. lianna sanoo:

    Kiitos, nyt vasta huomaan tämän kommentin. En tiedä mikä on blogilista, mutta opin sen varmaan kohta..
    Tämä odottaminen on ihan tajutonta piinaa. Mitäs tässä, yrittää vaan elää elämää aivan kuin aiemmin ja samalla odottaa lähtölaukausta leikkaukseen. Tavallaan kaikki menee samoin, mutta olo irrallinen. Työhuone muistuttaa saattohoitoyksikköä, kun pomo oli ystävällisesti kertonut kaikille, että olen ”vakavasti sairas”. Siellähän sitten saakin kuulla kaikilta tovereilta kaiken kummin kaiman munuaissyövästä lähtien. Toisaalta muuten ajoittain jopa nautin siitä, että olen näin reppana: Nyt saa usein kuulla, että on vahva tai rohkea. Se vaan on kivaa! Juotiin eilen ystävän kanssa baarimikon avustuksella kunnon kaatokännit. Siitä sai hetkellistä voimaa.

    Niin, nyt kaikki vielä harmittaa ja olen aivan yliherkkä, joten haluan myös oikaista aiemmin sanomaani. Joo, oon todellakin samaa mieltä: tekstiviestit on aliarvostettuja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s