Loivat liikkeet

Tietty hitaus lienee ominaispiirteeni. Havainnosta toimintaan tuntuu joskus olevan melko pitkä matka.

Lyhyesti: olin yhden taidenäyttelyn avajaisissa, ja heti sisään astuessani kiinnitin huomiota viehättävään naiseen, joka katsoi minua kiinteästi ja hymyili koko sen ajan kun kuljin tilan poikki naulakolle varastoidakseni takkini koukkuun. Poikkeuksellisen intensiivistä huomiota. Olemukseltaan hän oli kyllä persoonallisella tavalla kaunis ja seisoskeli huomiotakiinnittävän…notkeassa asennossa, lähes yltiöfeminiinisesti. Sellainen tietysti vetoaa minuun vastustamattomasti. Puolet avajaispuheista meni ohi, kun katselin hänen selkänsä ja lantionsa ja pakaroidensa kaaria. En sitten paljon kontaktia kuitenkaan ottanut, koska hänen seurassaan oli kaksi miestä, joista en tosin pystynyt ruumiinkielen tai puheiden perusteella päättelemään, oliko (ainakin) toinen heistä miesystävä vai vain-ystävä.

Tilaisuus päättyi, ja unohdin naisen lähes saman tien.

Muutamaa päivää myöhemmin menin iltasella paikalliseen kulttuurikapakkaan (eli paikkaan, jossa on mukavan pehmeät tuolit ja hyvää musiikkia) nauttimaan oluen ja lukemaan lehtiä, vähän meininkiä katsastellen. Paikka oli lähes tyhjä, ja siinä aukeamia lehteillessäni havaitsin, että taidenäyttelyssä näkemäni nainen onkin ilmestynyt tiskin ääreen tarjoilijaa odottelemaan. Hän vilkaisi minua nopeasti ja jäi alkoi hienovaraisesti tanssian ja laulaa parhaillaan soivan biisin tahdissa, ilmaisten näin huomanneensa että on katseiden kohteena (ainakin näin sen tulkitsin).

Siinä sitten mietin, että kas vain, katsotaan miten tämä kehittyy, täytyypä mennä juttelemaan jossakin vaiheessa. Hän on ihan sen näköinen, että tulen hänen kanssaan juttuun helposti, ja siksi suorastaan himottava tapaus. En sitten tehnyt mitään sen kummempaa, vaan päätin nauttia tilanteen hitaasta kehittymisestä. Sitten siihen tuli näkyviin joku mies, ilmeisesti sama kuin taidenäyttelyssä ja tullut samaan aikaan naisen kanssa baarin.

Tulivatpa sitten naisen johdattamana taakseni istumaan. Tyhjässä kapakassa kyllä olisi valinnanvaraa istumapaikkojen suhteen kauempanakin. Jälleen ajattelin, että tämäpä etenee hyvin, vaan onkohan tuo mies seurustelukumppani. Puolella korvalla kuuntelin heidän juttujaan, noteerasin naisen murteen–jaa, ei olekaan täkäläisiä–ja tulin siihen tulokseen, että en kerta kaikkiaan osaa sanoa, onko mies kumppani, treffikumppani, vaan joku vain. Jonkin ajan päästä he alkoivat tehdä lähtöä. Mies otti pari askelta edemmäs ja nainen jäi siihen viereeni pyörimään, selitellen, kuinka hänellä kestää aina tämä lähteminen niin pitkään. Luulen ymmärtäneeni viestin (tee aloite), ja mitä tein? En yhtään mitään. Koska se määrittelemätön mies oli siinä. Sitten he lähtivät.

Niin, mies tietenkin tekee aloitteen, mutta sitä ennen nainen näyttää vihreää valoa, kuten tässäkin. Olen kai liian kylläinen hauki, kun alan ”nauttia tilanteen hitaasta kehittymisestä”, enkä nappaa kiinni (en toisaalta ole mikään iskumetodiikkojen huippuosaaja, mutta joskus sitä tapaa naisia, joiden kanssa tietää kaiken sujuvan ihan itsestään liikoja yrittämättä). Tai sitten olen vain hitaampi kuin mitä oma etuni edellyttäisi.

Mainokset
Kategoria(t): arki, sinkkuus, suhteet. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s