Kartatta ymmärryksen hämärillä rajamailla

Olen tehnyt Kissan kanssa sopimuksen, että emme puhu toistemme ihmissuhdekuvioista yhtään mitään. Minä en halua tietää Kissan suhteiluista hölkäsen pölähtävää, ja vastavuoroisesti en kerro hänelle omista meiningeistäni.

Kissa se vain onnistuu aina keikauttamaan firman asioita koskevat chatit tavalla tai toisella koskemaan suhdeasioita. Jos uusi asiakas soittaa, Kissa kertoo säikähtäneensä, että joku on saanut deittipalstalta hänen yhteystietonsa selville. Jos minä sanon, että palkkakuitin saaminen tekee minut onnelliseksi, niin Kissa tarttuu sanaa onnellinen ja alkaa puhua siitä, miten miesten onnellisuus on tällä hetkellä hakusessa. Kissaa näet vaivaa nyt sitoutumiskammo, joka tekee jonkun miehen tai miehet onnettomiksi.

Lopetin keskustelun lyhyeen toteamalla, miten minua parempaa ei siis ole (lisukkeeksi silmää iskevä hymiö). aika parantaa haavat ja minulla on nyt vähän töitä, heippa.

En kerta kaikkiaan ymmärrä Kissaa. Jos meillä on kertomani kaltainen sopimus, miksi ihmeessä hän aina ottaa suhteilunsa esille? Haluaako hän, että ryhdyn kilpasille? Vai että kutsun hänet kotiini (muullekin kuin kaakaolle)? Vai haluaako hän viestittää, että vientiä olisi, lällällää? Haluaako hän tietää, onko minulla meneillään mitään? Vai horjuttaa minua? Vai että, jotta, koska, kun?

En ymmärrä, en. Sopimuksista pidetään kiinni. Sitäpaitsi Kissan sanoissa ja teoissa on melkein aina jokin tarkoitus niiden takana, hän on erittäin taitava epäsuora viestijä. Nyt en välittäisi kaivella tuota tarkoitusta, en yhtään.

Puuh.

Mainokset
Kategoria(t): arki, suhteet. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

11 vastausta artikkeliin: Kartatta ymmärryksen hämärillä rajamailla

  1. Celia sanoo:

    Paras tapa saada selville Kissan tarkoitusperät on kysyä häneltä suoraan: mitä oikein tarkoitat?

    Joko saat vastauksen kysymykseesi ja palaatte alkuperäisen sopimuksen toteuttamiseen tai sitten Kissasi vain nolostuu ja vetäytyy asialliseksi, mikä lienee sopimuksenne alkuperäinen tarkoituskin. 😉

    • tikitys sanoo:

      Näinhän se on. Todennäköisesti en saa oikeaa vastausta kuitenkaan. Lisäksi kysymys saattaa saada Kissan syöksemään juuri niitä juttuja, mitä nimenomaan en halua kuulla.

      Kysymisen asemesta täytyy vain ensi kerralla todeta ystävällisesti, mehän ollaan sovittu, ettei näistä puhuta, palataan asiaan.

  2. Celia sanoo:

    Kannatan sopimuksesta muistuttamista. Se on vielä parempi ratkaisu kuin kysyminen, varsinkaan kun et oikeasti halua keskustella koko asiasta. 🙂

  3. tikitys sanoo:

    En silti malta olla pohtimatta tätä juttua kuin jotain siirtoa pelissä: mitä Kissa haluaa minun tekevän, miten voin kääntää sen omaksi edukseni (joka on mikä?), jne. Tällä hetkellä Kissan tuntien työhypoteesinani on se, että Kissa haluaa minun tarttuvan toimeen ja yrittävän vietellä hänet, jotta hän voisi sanoa ei.

    Tällaiset pohdinnat ja pelit olisi tietenkin viskattava suhdetoiminnan roskakoriin tai kuopattava kevätkukkien alle.

  4. suhteeton sanoo:

    ”Epäsuora viestintä” on jo itsessään kirosana. Asioista pitää puhua niiden nimillä ja jos ei osaa/pysty, niin sitten pitää olla hiljaa.

  5. tikitys sanoo:

    Naulan kantaan. Epäsuorassa viestinnässä on ”hyvää” korkeintaan se älyllinen mielihyvä, jonka saa, kun onnistuu koodin purkamaan. Tase jää kuitenkin negatiiviseksi, kun huomioidaan se vitutus, jonka moinen kommunikaatiotapa saa aikaan, puhumattamaan siitä, että koodin purkamisessa onnistuminen vain lisää epäsuoraa viestintää – sehän selvästikin toimii.

  6. Minttu sanoo:

    Naissukupuoli on menettänyt sinussa ilmiömäisen pähkäilijän! 🙂

    • tikitys sanoo:

      No jaa, skenaariohan on ihan selkeä: Kissa haluaa, että ottaisin ohjat käsiini ja käskisin hänet tulemaan luokseni panemaan.

  7. Minttu sanoo:

    Hopi hopi, eikun menoksi! 🙂

    On se ihme juttu, miten vaikea joskus on päästä(ä) irti jostakusta kenen kanssa elo ei edes ollut täyttä sydänten sympatiaa.

    Lähelläni näen juuri tilanteen, jossa toinen osapuoli (nainen) on miehen tähden kestänyt ties mitä eikä hän silti vieläkään saa suhdetta katki.

    Ei, ei…

    • tikitys sanoo:

      Ajattelen, että kaikkia ovia ei pidä avata, eikä kaikkia marjoja poimia. Kiusaus toki olisi suuri, vaikkei viestini sitten mihinkään johtaisikaan. Pelaaminen ihmissuhteissa vain on aika alhaista touhua.

      Nautiskelen nyt sitten vain siitä, ettei mikään ole niin miellyttävää kuin nainen, joka haluaa juuri minua. Siitä tulee notkean miehekäs olo, myhäilyttää ja kävely muuttuu panttermaiseksi, haahhahaa. 😀 Mut oikeesti niin tapahtuu.

  8. Minttu sanoo:

    Toivottavasti hyvä fiiliksesi ei tule ammutuksi alas – jospa hän pelaa; haluaa leikkiä kissa/hiirileikkiä.

    Ihmissuhteet eivät ole pelaamista, toden totta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s