Tupakattomuutta ja aarresuunistusta

Savuton baari on hyvä keksintö. Päätäkään ei särje baari-illan jälkeen niin paljon kuin joskusmuinoin, kun baarit olivat savusta sakeana.

Muuan ystäväni harrastaa geokätköilyä eli aarresuunnistusta. Tsekkasin yhden suomalaisen sivuston, ja yllätyksekseni huomasin, että minua lähin kätkö on keskellä kaupunkia ja näkyy työhuoneeni ikkunasta. Tai siis ei näy, koska kyseessähän on kätkö, mutta kumminkin. Aion nyt hiippailla syyskävelyni yhteydessä kyseiselle sisäpihalle ja etsiä aarteen ihan ilman GPS:ää. Sivustolla olevan vihjeen perusteella kätkö on rakennuksen sisänurkassa. Siellä näyttää olevan syöksytorvi. Olisikohan kätkö piilotettu sen taakse?

Raporttia seuraa, jätän teidät jännityksen valtaan.

Mainokset
Kategoria(t): arki. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Tupakattomuutta ja aarresuunistusta

  1. Kimmeli sanoo:

    Todella se savuttomuus on OK! Ennen ku tuli baarista kotiin, meni suoraan kylppäriin ja tunki kaikki vaatteensa rintsikoita myöten pesukoneeseen ja luukku kiinni. Silti heräsi aamulla siihen päänsärkyyn ja hiukset haisivat niin röökille…
    Geokätköily on mielenkiintoista, olen useaankin kertaan harkinnut sitä 🙂

    • tikitys sanoo:

      Enhän miä mitää löytänny. Täytynee hankkia GPS, on tuo geokätköily sen verran hauska ajatus. Tytärkin voisi tykätä.

      Nuorena kun ex-vaimon kanssa tultiin baarista tupakalta ja viinalta löyhkäten, niin kissat nukkuivat visusti toisessa huoneessa. Normaalisti ne nukkuivat aina samassa sängyssä meidän kanssa. Käy se lemu kissankin nenään.

  2. lianna sanoo:

    Meillä taas kollikissa oli pahasti koukussa aamutupakkaan. Herätti raapimalla parvekkeen ovea ja rauhottui vasta, kun silloinen avomies lähti aamutupakalle. Siinä me oltiin kaikki kolme vieretysten, polttaja, pahiskissa ja minä (aktiivinen passiivinen tupakoitsija). Tuntuu, että erossa sekä minä että kolli kärsittiin vierotusoireista.. Mutta pinttyneen röökin hajua ei ole kyllä tullut ikävä.

    • tikitys sanoo:

      Heh, kai kissakin voi muuttua nikotiiniriippuvaiseksi, nisäkkään aivot silläkin on.

      Asiaa sivuten: minulla oli lapsena kissa, joka oli hulluna kurkkuun. Aina kun se kuuli kurkkua leikattavan, se tuli jalkoihin puskemaan ja naukumaan, heräsi vaikka uniltaan kurkkuherkkua hakemaan. Ehkä kurkussa oli jotain samanlaisia aineita kuin ruohossa, jota kissat tykkäävät syödä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s