Lounasaika

WordPress kertoi, että tähän blogiin oli tultu googlaamalla kysymystä ”voiko anisöljyä ottaa sisäisesti”. Vastaan, että voi, esimerkiksi ouzo on siihen omiaan.

Juoma- ja ruokateemaa jatkaakseni raportoin eilisestä lounaasta. Keitin tuorepastaa ja tein tonnikalakastiketta (normijuttu – 2 sipulia, 2 valkosipulin kynttä, purkki tomaattimurskaa ja toinen purkki pyreetä sekä kaksi purkkia tonnikalapaloja vedessä). Siihen lisäsin vielä pakasteesta sulattamani Frutti di mare -sekoituksen, jossa oli katkarapuja, simpukoita, mustekalarenkaita, kokonaisia pieniä mustekaloja ja varmaan jotain muutakin merenelävää, ehkä delfiiniä tai sinivalasta.

En jäävännyt itseäni makutuomariudesta, vaikka olinkin aterian valmistaja ja yksinomainen syöjä eli hyödyn ja nautinnonsaaja. Merenelävät olivat herkullisia, mutta tomaatti oli aavistuksen verran kitkerää, tonnikala vähän samoin, ja sipulia en malttanut paistaa riittävän kauan ja riittävässä öljyssä. Niinpä sipulin eteeriset öljyt polttelivat suuta koko loppupäivän. Tomaatin makua olisi voinut pyöristää sokerilla, mutta eipä tullut mieleen. Ensi kerralla paremmin.

Lounastunnista tuli tosiaan tunnin mittainen, koska tykkään tehdä ruokani itse. Päivä tietysti venyy saman verran loppupäästä, mutta se ei haittaa. Nyt on taas lounasaika ja ruokavaranto on täysin tyhjä. Siispä kauppaan.

Mainokset
Kategoria(t): arki. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Lounasaika

  1. Kimmeli sanoo:

    Vaikutti kyllä varsin herkulliselle 😉 Ite en viittis millään laittaa ruokaa….

  2. Celia sanoo:

    Tätä lukiessani pohdin, että sinustahan joku saisi hyvän vaim– 😉
    Ei vaa kun kiva, että tykkäät laittaa ruokaa. 😀

    Minä haaveilen yksin asumisesta senkin vuoksi, ettei enää ikinä koskaan milloinkaan tarvitse tehdä ruokaa, ellen niin halua. Väsyneenä töistä tullessani haluaisin unohtaa ruuanlaiton.

  3. tikitys sanoo:

    Heh heh, sinkkuna niin, koska sillä tavalla tavalla pääsee vähäksi aikaa eroon esimerkiksi aivotyöstä, mutta parisuhteessa olen hyvin mieluusti se, jolle ruokaa laitetaan.

    Vasta yksin asuessani kokkaamisesta on tullut hauskaa, sitä ennen se oli välttämätön vaiva ravitsemustilan ylläpitämiseksi (ja Kissa taas oli niin suvereeni kokki, ettei minulla ollut mitään saumaa [ja sitä myötä haluakaan] edes yrittää tehdä yhtään mitään).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s