Sitä ja tätä

Otetaan teema ja sorvataan siitä koherentti blogimerkintä, kuin kolumni tai muu kirkkaaksi tislattu ajatuspisara. No nyt ei kyllä ehdi. Siispä havaintoja ja muuta irrallista.

Kaupungilla teinit hengittelivät R-kioskin ilmapalloista heliumia ja puhuivat mikkihiiriäänellä.

Keksin sanan ”luumuduuni”, joka tarkoittaa mukavaa ja tuottoisaa työtä. Tai en tiedä, voiko puhua ihan keksimisestä, kun kyseessä on suora käännös ilmaisusta ”plum job”.

Yritin nähdä tämän kaupungin vierailijan silmin ja onnistuin. 

Pähkäilin, mahtaako ”epäsuorahko” tarkoittaa suurempaa vai pienempää epäsuoruutta kuin ”epäsuora”, ja valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon.

Säilytän kahvia ilmatiiviissä pakkauksessa jääkaapissa siinä toivossa, että se ei väljähdy.

En ole keksinyt yhteistä ominaisuutta naisille, joiden kanssa olen ollut suhteessa. Musikaalisuus ja kissoista pitäminen oli vahva yhdistelmien kandidaatti, mutta ei sittenkään yleispätevä.

Sen sijaan osasin määritellä, millaiset kasvot minua naisissa miellyttävät. Pidän vilkkaista, ilmehtivistä kasvoista, jotka heijastavat henkilön ajatuksia. Kasvojen muoto, silmien väri, hiustyyli jne, ei ole olennainen. Vilkkaita kasvoja vain on aika vähän, sillä ihmiset noin ylipäätään kantavat kasvojaan aika hillityllä tavalla.

Innostun asioista usein tulenpalavasti, kerään tietoa ja muuta, mutta ei se välttämättä johda mihinkään. Kyseessä on älyllisen stimulaation tarve ja uusiin asioihin tutustumisen viehätys, ei tarve saada asioita aikaan tai tehdä mitään. Joitakin ihmisiä tällainen kummastuttaa.

Edelliseen liittyen: pienoisrautatieharrastus osoittautui tilaavieväksi, kuten aika moni muukin harrastukseni. Olen siis tilan haltuunottaja. Mieluiten ehkä sittenkin eläisin pienessä omakotitalossa, kellareineen ja pihoineen päivineen (mutta sitten olisi tehtävä lumitöitä!).

Kirjakaupassa näin naisen, jonka olin nähnyt aiemmin jazz-konsertissa.

Pilates-tunnin jälkeen satoi epärealistisesti kuin elokuvissa, taivaalta vihmoi pisarakimppuja kuin sadekoneesta.

Postissa on tulossa kirkasvalolamppu. Toissapäivänä postissa tuli Pasi Ilmari Jääskeläisen uusin romaani Harjukaupungin salakäytävät. Postipakettien odottaminen on mukavaa. Siitä voisi jopa tehdä elämäntavan.

Mainokset
Kategoria(t): arki. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Sitä ja tätä

  1. Millan sanoo:

    Viehättäviä havaintoja. Kirkasvalolamppu piristi meikäläistä yli odotusten. Valitettavana sivuvaikutuksena ilmaantui migreeni. Kannattaa silti kokeilla. Tuo, mitä kerroit tavastasi keräillä tavaroita ja tietoa hymyillytti kovasti. Minulla on samanlainen aviopuoliso. Itse olen myös juuri tuommoinen vilkkaasti elehtivä, kissoista pitävä ja musikaalinen. Mahtaisivatkohan geenit selittää tällaisten vastaparien viehtymistä toisiinsa… Ai niin, ja piti myös kertoa, että pidän kovasti tavastasi kirjoittaa 🙂

  2. tikitys sanoo:

    Kiitos Millan kehuista, ne piristävät paremmin kuin kahvi. Vanhan sanonnan mukaan vastakohtaisuudet viehättävät, mutta mahtaako olla niin, että osa vastakkaisuuksista ei olekaan itsestäänselviä, vaan juurikin laulava kissafani – innostuva tietoahmatti -tyyppisiä asioita.

    Kirkasvalon vaikutuksista ehkä raportoin myöhemmin. Migreeniä pahempaa ei siis tästä ihmiskokeesta ole odotettavissa. 🙂

  3. Zahirlife sanoo:

    Vaikuttaa siltä, että olet yksi niitä harvoja ihmisiä jotka osaavat kulkea arjessa silmät auki. Se on hieno taito. 🙂 Monesti sitä vain kävelee itseensä sulkeutuneena, eikä huomaa mm. niitä mikki-äänellä höpöttäviä teinejä…
    Täällä muuten asustelee yksi pariskunta joista toinen on laulava kissafani ja toinen innostuva tietoahmatti. Ei lainkaan hullumpi yhdistelmä, vaikka itse sanonkin. (hullumpi on ehkä ihan oikea sana kuvaamaan arkea…)

  4. Rara sanoo:

    *mietiskelee* Onkohan itsekseen lauleskeleva-innostuva-(tieto)ahmatti-kissaihminen sitten lähtökohtaisesti sellainen itseriittoinen luonnonvara, jolle ei ole olemassakaan passelia puoliskoa.

  5. tikitys sanoo:

    Rara: Mutta tuohan on vähän niinkuin jin ja jang samassa paketissa. Luulisi senkaltaisen täydellisyyden houkuttelevan puolisokandidaatteja riesaksi asti.

  6. tikitys sanoo:

    Zahirlife: nyt kun oma elämäni on kokonaan minun omani, niin aistitkin terävöityvät. Siksi bongailen kaikenlaista yllättävää, jota en muuten huomaisi. Niinkuin vaikka betoniseinässä himmeästi näkyvän tekstin ”Onko kivaa?” Siihen teki mieli vastata ”Kiitos kysymästä, kyllä on.”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s