Kala ja lintu

Aloittelin äsken työpäivää, kun lintu lensi päin työhuoneen ikkunaa. Sisäpuolelta.

Olin nimittäin avannut olohuoneen ikkunan tuulettaakseni pois savun ja kalan käryä, joka vielä leijui huoneistossa eilisillan kokkailun jälkeen. Eilisillan kokkailu ei tosin ollut käryyn suora syypää, vaan toissailtainen lohifileen paistaminen. Silloin en huomannut , että pelti oli matala ja lisäksi se jäi vinoon. Sen seurauksena uunin pohjalle valui kalarasvaa. Tätäkään en huomanut, vaan tuumin vain, että jopa tuoksuu kala. Eilisiltana uunitin muuta ruokaa, ja vasta kun kalankäry oli päätähuumaava, päätin etsiä hajun lähteen. Uunin pohjalla savusi iso lammikko lohesta erkaantunutta tahmaa. Siivousyrityksistä ja tuuletuksesta huolimatta haistoin herätessäni savun ja kalan edelleen ja avasin ikkunan.

Niinpä sitten talitiainen lensi ammollaan olevasta ikkunasta huoneistoon, kaartoi työhuoneen ovesta sisään ja vilahti näkökenttäni poikki päin ikkunaa. Se osui siihen kahdesti, ja jäi nokka auki ja siipi linkussa ikkunalaudalle huohottamaan. Säikähdyksestä toivuttuani mietin, oliko se niin pahasti loukkaantunut, että minun pitäisi lopettaa se. Laitoin kuitenkin hanskat käteen ja kannoin linnun ikkunan luo ja yritin asettaa sitä ikkunan ulkopuoliselle ikkunalaudalle. Se ei halunnut päästää irti hanskastani, vaan piti kynsillä kiinni. Ravistin hiukan käsiäni, ja tintti pyrähtikin sitten lentoon ihan ongelmitta ja katosi lehmusten sekaan.

Hei vaan sitten, lintu.

Mainokset
Kategoria(t): arki. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Kala ja lintu

  1. Kimmeli sanoo:

    Meille kävi aikoinaan niin, että sinitiainen lensi keittiön ikkunaan, pökertyi ja kaikki muut linnut sen kimppuun. Exäni(silloinen mieheni) huusi lapsille, että menkkä kertomaan äidille 🙂 Minä sitten heti pihalle pelastamaan lintupoloista. Otin sen ja hain kuistille ja vahdin sitä, annoin sen siinä toipua, kunneas se virkosi ja lensi läheiseen omenapuuhun. Teki siihen sitten pesän ja lauloi minulle koko kesän… (niin haluan uskoa, että juuri se lintu se oli)!

    • tikitys sanoo:

      Kiva tarina. 😀 Nyt tuossa ikkunantakaisessa lehmuksessa hyppelee jokin samannäköinen lintu kuin se sisäänlentänyt. Ehkä se sitten on juuri se lintu.

  2. Minttu sanoo:

    Tuosta Kimmelin kertomasta minulle tulee mutkan kautta mieleen elokuva vuosikymmenten takaa.

    Pieni tyttö oli kuolemansairas. Hän makasi sängyssä ja suunnilleen odotti kuolemaa – se oli todennäköinen (vaikkakin kutsumaton) vieras.

    Tyttö näki sängystään pihan vaahteran, jonka oksat silittivät ikkunanpieltä ja sivuseinää. Oli syksy ja vähitellen lehdet tippuivat pois, yksi kerrallaan.

    Yksi lehti oli sinnikäs ja uhmasi aikaa ja tuulta.

    Tyttö ajatteli, että hän haluaa jaksaa niin kauan kuin se viimeinen lehti.

    Päivät ja viikot kuluivat ja lehti piti sinnikkäästi kiinni oksastaan.

    Lopulta talvi vaihtui kevääksi ja tyttö alkoi saada voimiaan takaisin. Elämä oli voittanut!

    Tyttö kapusi ikkunan luo ja huomasi, että lehti oli piirretty seinään.

    Äidin tekosia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s