Tuhannes ja yhdes merkintä suhteista

Pakko kai taas palata lyhyesti eroteemaan, vaikka olen tämän blogin sivuotsikkoakin jo muuttanut. Kaivan nyt siis tämän blogin terapiafunktion taas esiin naftaliinista. Johan se ehtikin siellä olla muutaman mikrosekunnin ajan.

Mikä mahtaa olla syynä siihen, että tieto entisen kumppanin, minun tapauksessani siis Kissan, nykyisistä suhdeviritelmistä on niin hankala ottaa vastaan? Olinkin jo aavistellut Kissan lisääntyneen asiapitoisen viestinnän takana jotakin halua ilmaista, missä tällä haavaa suhderintamalla mennään. Tänään sitten hän sitten väen väkisin sanoi, että jotain tosiaan on meneillään. Johon minä, että kiva, mutta silti ei niin kiva kuulla. Nyt olen varmaan raiteiltani taas pari päivää. Täytyy hengittää syvään ja keskittyä johonkin ihan muuhun. (Joo, en ole niin hölmö, että kuvittelisin sen onnistuvan ihan näin helposti.)

Mutta nyt täytyy selvittää miksi Kissan suhteilla on niin suuri vaikutus minuun. Selitykseksi ei kelpaa ”en ole päässyt yli hänestä”, vaan haen jotain olennaisempaa. Onko syynä omistushalu? Ei. Mustasukkaisuus? Ei. Onnellisuuden näkeminen kilpakenttänä ja siitä seuraava pelko siitä, että Kissa on onnellisempi kuin minä (eli parempi kuin minä, koska onnistuu olemaan onnellisempi kuin minä). Ehkä. Tosin ihmissuhde ei onnea takaa, vaikka kaksin onkin ihan mukavaa viettää aikaa. Pelko siitä, että Kissan uusi suhde näin nopeasti osoittaa, että Kissa on ihmissuhteissa taitavampi ja parempi kuin minä, miten ”paremmuus” sitten tulkitaankaan? Joo, tuo on jo aika lähellä totuutta. Mutta toisaalta, eihän kumppanin löytäminen ja suhteeseen ryhtyminen vaikeaa ole, jos tavoitteena on suhde sinänsä, eikä esimerkiksi suhteen rakentaminen henkisesti ja kehollisesti riittävän yhteensopivan kumppanin kanssa eläminen, niin että voisi elää yhdessä elämäänsä pitkällekin tulevaisuuteen. Vaikka siihen elämän loppuun saakka.

Oli miten oli, blogin terapiatoiminto näyttää toimivan edelleen. Mielialan vakaus osittain saavutettu, kurssissa on edelleen mahdollista edetä. Puh.

Mainokset
Kategoria(t): ero, suhteet, tunne-elo. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

9 vastausta artikkeliin: Tuhannes ja yhdes merkintä suhteista

  1. Celia sanoo:

    Mielentilan vakautta ja kurssissa pysymistä olen pohtinut itsekin, tosin hieman eri kantilta. Saan itseni kiinni vatvomasta omia ihmissuhteitani, miten olisi jos tuo seikka olisi toisin tai jokin muu asia. Ottaisiko askeleen eteen, kaksi taakse vai kolme sivulle? Kun rupeaa hirvittämään, pelottamaan ja ahdistamaan milloin mikin asia. Tästä tiedosta sinänsä ei ole varmaankaan minkäänlaista apua omissa pohdinnoissasi, mutta tiedätpähän ainakin, että kävin lukemassa.

    Sen verran olen puolellasi, että hetken mielessäni häivähti ajatus, miten oikein olisi, jos Kissan suhteet kariutuisivat samantien. Tiedän kyllä, ettei tästäkään tiedosta ole apua sinulle, mutta halusinpahan kertoa, että jollakin tasolla olen hengessä mukana. :>

  2. Minttu sanoo:

    Jos haavat eivät ole vielä arpeutuneet, niin miksi ylipäätään pitää olla yhteyksissä?

    Miksiköhän Kissa haluaa pitää sinua kärryillä mieskuvioistaan? Osoittaakseen kelpaavuutensa / viestittääkseen että sinun on turha toivoa hänen suhteensa enää mitään / kertoakseen mutkan kautta, että tervetuloa kilpasille.

    Ota noista naisista selvää 🙂

  3. tikitys sanoo:

    Celia: kiitos. Toivoisin, että mieleni olisi noin ylipäätään vakaa ja tyyni, mutta ilmeisesti tässä on vain surffattava mukana, ja ehkä juuri se mielenliikkeiden aaltoilulle periksiantaminen onkin avain tyyneyteen, tyyliin ”kas, vai että tällaista olotilaa tänään ja juuri nyt näin”. Kissan suhteiden kariutumisesta tuntisin tietenkin vahingoniloa, sehän on selvä. En ole mitenkään kauhean jalo ihminen saati pyhimys.

    Minttu: meillä on yhteinen yritys, josta en ole aikonut lähteä. Siksi yhteyksissä on pakko olla. Noita kärryillä pitämisten syitä voisi pohdiskella kymmenenkin blogimerkinnän verran, mutta olen luvannut itselleni, että en ala tulkita ja aprikoida kenenkään rivienvälistä asioita, syitä tai piilovaikuttimia. Oma velvollisuuteni on pysyä kärryillä omista mielenliikkeistäni ja niiden syistä.

  4. sanaton hämmästyksestä sanoo:

    Se nyt vaan ketuttaa ja sillä hyvä. Voisko olla sitäkin, et tuntee itsensä niin mitättömäksi, kun toinen jo ikään kuin toipuneena aloittaa uuden suhteen. Jotkut ei vaan tarvitse toipumisaikaa. Tai sitten ne ei vaan uskalla olla yksin ja kohdata sitä kaikkea ikävää.
    Mun kotoa muutosta on neljä vuotta. Mun jälkeen siellä on asunut jo kolme naista. Mä itse alan tottua sinkkuuteen ja nautin sen hyvistä puolista. Musta tuntuu aika epätodennäköiseltä, että koskaan tapaisin ketään, jonka kanssa esim. muuttaisin samaan talouteen.

  5. Minttu sanoo:

    Onkin sangen haastava kuvio, yhteinen yritys.

    Se on totta, että kenenkään mielenliikkeiden pohtimiseen on turha haaskata energiaansa. Kun pysyisi omakin mieli hanskassa, niin se olisi jo paljon!

    Vaan tuppaa huomio joskus kääntymään toisaalle, pähkäilemiseen, ja senhän huomaa sitten fiiliksistään, jotka laskevat kuin lehmän häntä.

  6. tikitys sanoo:

    Sanaton: varmasti tuolla itsensä mitättömäksi tuntemisella on osansa. Joskus vaikuttaa siltäkin, että ihmiset ryhtyvät suhteisiin ensisijaisesti siksi, että pääsevät kuittailemaan eksälleen, ”katso, mitä minulla on, lällällää!”

  7. tikitys sanoo:

    Hylätyksi tuleminen! Sehän se on tässä on kaiken ytimessä se pahin tunne, joka saa minut pois tolaltani. Ja se, että ei ole hyväksytty tai riittävän hyvä kumppaniksi. Sietämätöntä.

    Olkoonkin, että en itsekään ollut onnellinen Kissan kanssa.

  8. Minttu sanoo:

    Kylmän viileästi asiaa tarkastellen teille molemmille on tehty palvelus: olette pääseet vapaaksi suhteesta, jossa kummankaan ei ollut hirveän hyvä olla.

    Sinänsä samantekevää, kumpi teki lopullisen päätöksen: hän vai sinä.

    Ei voi olla niin, että toinen voi suhteessa hyvin ja toinen ei. Kyllä se on kahden kauppa. (Vaikka muuta itselleen uskottelisi.)

  9. tikitys sanoo:

    Tuokin on totta, mutta minä olen aiemmin eronnut epätyydyttävästä suhteesta myös toisin: voimaantunesti ja helpottuneesti. Sekin vielä ärsyttää, että tämä kerta ei olekaan sellainen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s