Polystyreenin liimaamisen taito

Jousella ampumisesta on todettu sillai zenisti, että ampujan maalitaulu on hän itse.

Pienoismallin kokoamisessa on samoin. Muovinpalasten liimaaja liimaa oikeastaan itseään. Oma persoonallisuus, luonne ja taipumukset tulevat ilmi joka käänteessä. Leikkaan, maalaan ja liimaan tätä avaruusalusta vailla tavoiteaikataulua pienissä tai pitkissä erissä, aina miten milloinkin sattuu huvittamaan, tai kun mikään muu ei innosta. Mukavaa on suurten pintojen meditatiivinen maalailu, ison työrupeaman kuluminen kuin hujauksessa. Haastavaa taas on kaikenlaisten huolellisuutta ja tarkkuutta vaativien asioiden tekeminen, siinä joudun kamppailemaan koko ajan oikomisen haluani vastaan: jos tämän jättäisi tekemättä ja tuon tekisi nopeasti ja niin edelleen. Jäljet näkyvät heti: kun vaikka en jaksa hakea kolmen metrin päästä tulitikkua, jolla maalin maskin saisi painettua tiukasti kiinni kiinni muovipintaan, niin johan maski falskaa ja maali imeytyy sen alle. Olen siis hieman kärsimätön ja laiska. Mukavaa taas on se, kun pystyn voittamaan nämä huonot puoleni ja todella nyhertämään asioiden kimpussa pikkutarkasti. Sellaisina hetkinä taputan itseäni olkapäälle ja kehaisen, että hyvä minä, tuo on poikkeuksellista itsensä voittamista.

Käväisin pienoisrautatiemuseossa ja jollakin tavalla innostuin. Junat eivät ole koskaan innostaneet minua muutoin kuin välineenä matkata paikasta toiseen, ja siksi pienoisrautatietkin ovat olleet harrastuksena epäkiinnostavia (joskin miniatyyrimaailmoina sinänsä aika hienoja). Nyt leikittelen ajatuksella ”ihan pienestä” radasta, jonka ympärille voisin rakentaa taloja ja teitä ja maita ja mantuja. Jotain tehtävää käsillä ja aivoilla on oltava.

Mainokset
Kategoria(t): arki, harrastukset. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Polystyreenin liimaamisen taito

  1. Kimmeli sanoo:

    Kiva paikka se pienoisrautatiemuseo…

  2. tikitys sanoo:

    Tuttu paikka vai? Yllätyin positiivisesti, joskushan harrastuksiin keskittyvät museot voivat olla aika sisäänpäinlämpiäviä paikkoja, jotka palvelevat lähinnä toisia harrastajia, eivätkä esittele harrastusta ulkopuolisille.

  3. Minttu sanoo:

    Kaikenlainen mukavuusalueensa ylittäminen (=mukavuudenhalunsa ja vetelyytensä voittaminen) on poikaa!

    Itsekunnioituspisteitä ropisee.

    Sillä taitaa olla paljonkin tekemistä onnellisuuden kanssa, itsekunnioituksella.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s