Päivänvaloa

Valon määrän väheneminen saa aikaan aivan omanlaisensa ruumiillisen väsymyksen, syys-olon, joka ei häviä lepäämällä tai liikkumalla. Sille täytyy vain antaa periksi ja myöntää, että nyt on elettävä vähän verkkaisemmin, varsinkin henkisesti. Niinpä vein luetut romaanit kirjastoon ja lainasin tilalle sarjakuvia.

Ehkä ostan kirkasvalolampun tuohon keittiön pöydän nurkalle ja annan sen paahtaa verkkokalvojani samalla kun juon aamukahvia. Samalla voisin hommata päivänvalolamppuja ja -loisteputkia, koska nykyisten valaisinten kellertävä sävy on aika ärsyttävä.

Unissani sentään paistaa aurinko. Valveilla ollessani ihmiset kaupungilla ja harrastuksissa näyttävät jokainen omalla tavallaan kauniilta. Kaikki on siis varsin hyvin.

Mainokset
Kategoria(t): arki, unet. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Päivänvaloa

  1. Kimmeli sanoo:

    Otan osaa, minulla juuri samanlaiset fiilikset keväällä, kun valon määrä lisääntyy. Eli nyt, kun on pimeää ja hämärää, olen energisempi. Onneksi, sillä muuten en jaksaisi taistella kaikkea ikävää vastaan!

  2. Minttu sanoo:

    Kirkasvalolamppu on kiva herätin! Vaikka ei varsinaisesti silmää hivelekään se kirkas valo, mutta eihän sitä tarvitse tuijottaa.

    Luonto elää vuodenkierron mukaan, ei se ihmisellekään ole pahaksi. Vähemmän valoa = vähemmän aktiviteettia. Levon aika.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s