Arvoituksellinen ääni

Syksyn tullessa uneni ovat muuttuneet eloisiksi. Joskus taistelen avaruusörkkejä vastaan (Starship Troopersin inspiroimana selvästikin), viime yönä kohtasin naisia, jotka osasivat matkia eri syntetisaattoreita. Se kuulosti hienolta.

Parina aamuna olen herännyt puoli kahdeksan maissa kummalliseen ulvontaan, sellaiseen, jota päästää lehtipuhallin tai lumitöitä tekevä Bobcat, mutta ei kuitenkaan ihan samanlaiseen. Ulvonta lakkaa yleensä siinä vaiheessa, kun olen vanunut siihen kettuuntuneena sängyssä puolesta tunnista tuntiin ja nousen. Pihalla ei siinä vaiheessa näy mitään tai ketään. Tänä aamuna ärtymyksen sekainen uteliaisuus ja tiedonjano voitti väsymyksen, ja ponkaisin tikkana pystyyn. Vetäisin verhot auki, mutta pihalla ei edelleenkään näkynyt ketään tai mitään, eikä muuallakaan. Ulvonta vain jatkui.

Nyt sitten täällä työhuoneessa huomasin, että etäällä olevan talon katolla on työmiehiä, jotka keltaisiin kypäriin ja huomioliiveihin pukeutuneena huudattavat rälläkkää ja muuta konetyökalua. Selvisipä siis sekin arvoitus. Nyt voin varmasti nukkua aamuisin paremmin, koska tiedän, mistä ääni on peräisin. Tuntemattomiin ääniin herääminen on häiritsevää, tuttuihin ääniin kyllä herää niin ikään, mutta ne tunnistettuaan voi taas nukahtaa uudelleen.

Eilen olin taidenäyttelyn avajaisissa. Mieleen jäi tilan valo, viinin tuoksu ja ihmisistä hehkunut lämpö.

Mainokset
Kategoria(t): arki, unet. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s