Varautumista vai paniikkia?

Napsautin saunan päälle. Tällaisena syksyisen tihkuisena iltana se tuntuu luksukselta. Jääkaapissa olisi lonkerokin, mutta yksin on tylsää juoda sitä edes saunan päälle.

Tänään oli kolmas päivä ilman töitä. Oma vika kyllä, menin etukäteen lupautumaan työhön, jota ei sitten tullutkaan, ja siinä odottaessa kieltäydyin parista muusta hommasta. Pitäisihän minun jo tietää, että pyy pivossa on parempi kuin kymmenen oksalla. Harmittaa kuin paiserutto, sillä tämä on ollut hyvä kuukausi, ja luulin tekeväni kaikkien aikojen tilin.

Onneksi olen yrittäjä, joka on palkansaajien sosiaaliturvan piirissä (se on ihan mahdollista ja lainmukaista, vitsi on siinä, että en ole yksityisyrittäjä). Tällaista kolmen päivän mitääntekemättömyysputkea ei ole aiemmin ollut edes pahimman laman aikana, ja niinpä aavistin pahaa. Kenties maailmantalous on sillä tavalla vinksallaan, että alani työt nyt kerta kaikkiaan vain maailmasta loppuvat. Päätin sitten ilmoittautua työkkäriin työnhakijaksi ja muuttaa statukseni liitossa osa-aikaiseksi, jotta saisin tulevilta päiviltä soviteltua ansiosidonnaista päivärahaa.

Luoja, että inhoan näitä sosiaaliturvasysteemejä. Olen ollut työkkärin kanssa viimeksi tekemisissä joskus vuonna miekka ja kilpi, samoin Kelan (vaikkei Kela nyt tässä tapauksessa olekaan kuvioissa mukana). Myönnän olevani siksi ennakkoluuloinen, mutta omien ja lähipiirini kokemusten perusteella ja nuo systeemit eivät vaikuta tarjoavan oikeasti turvaa, vaan toimivan lähinnä ihmisten kontrollin välineinä. Inhoni sosiaaliturvajärjestelmiä vastaan ei siis ole mitään köyhät kyykkyyn -asenteesta kumpuavaa, vaan luullakseni ainakin osittain rationaalista ja kokemusperäistä pelkoa siitä, ettei sosiaaliturva välttämättä toimi, vaan usein kyykyttää ja nöyryyttää.

Olen itseni työllistävä akateeminen asiantuntijahumanistiteknokraattiammattilainen, ja tavoitteeni on olla henkisesti (ja materiaalisestikin) omavarainen, itsenäinen ja riippumaton. Se ei ole turbokapitalistista bisnesöykkäröintiä, vaan enemmänkin amerikkalaisen filosofin Ralph Waldo Emersonin inspiroimaa self-reliancea, ihmisyyttä, joka kuuntelee omaa sisäistä ääntään, tietää oman arvonsa ja antaa arvon toisillekin, eikä nöyristele kenenkään edessä. Näin elämästä tulee kaikkine harharetkineenkin aitoa oman sisimmän ilmentymää. Tämä tietysti panee aika tavalla vastuuta sille, että se ”sisin” on jotain arvokasta ja hyvää, muidenkin kuin vain oman itsen mielestä.

Siinä työnhakijaksi ilmoittautumiskaavaketta täyttäessäni aloin pelätä sitä, että joudun nöyryyttävien ja hyödyttömien työllistämistoimien kohteeksi, ja ennen kaikkea sitä, että ne pikku hiljaa murentaisivat oman uskoni itseeni, että en jaksaisi ylläpitää itsearvostustani ja omanarvontuntoani, että väsähtäisin ja muuttuisin varjoksi itsestäni. Työttömyys olisi minulle henkisesti hyvin tuhoisaa.

No, päivän päätteeksi sitten tulikin suurehko työtilaus, ja toinenkin, jota nyt sitten en voi ottaa vastaan, kun tuo iso homma vie pitkään kaiken ajan. Tällaisina hetkinä tekisi mieli suurinpiirtein uskoa Jumalaan. Edelleenkin pelottaa, ettei töitä olekaan samaan tapaan kuin ennen, mutta se pelko voi olla turha. Nämä uudet duunit ovat kaiken lisäksi sellaisia, joita olen kovasti toivonutkin pääsenväni tekemään. Nyt sitten mietin, pitäisikö peruuttaa ilmoittautumiseni työnhakijaksi ja sanoa liittoon, että sori, väärä hälytys. Mutta mitä jos…?

Mainokset
Kategoria(t): arki. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

5 vastausta artikkeliin: Varautumista vai paniikkia?

  1. Celia sanoo:

    Ehtiihän sitä peruuttaa myöhemminkin. 🙂

    Hieno juttu, että töitä löytyi noin äkkiä.

    Minussa asuu vahva epäluulo kaikkea byrokratiaa kohtaan: työvoimatoimistoa, Kelaa, verotoimistoa, mitä näitä nyt onkaan, joihin ihmiset joutuvat tekemään tiliä omista tulemisistaan ja menemisistään. Joskus toivon, ettei minun tarvitsisi tehdä enää ikinä selkoa omasta elämästäni. Se ei kuitenkaan ole nykyään mahdollista.

  2. Minttu sanoo:

    Miksi muuten pitäisi tehdä kaikkien aikojen tili?

    Olin mielenkiintoisella luennolla, jossa kerrottiin tutkittua tietoa onnellisuudesta. Tulokset ovat mielenkiintoisia.

    Varallisuus, joka menee yli perustarpeiden (katto pään päällä ja ruokaa lautasella) ei yleisten uskomusten vastaisesti lisää onnellisuutta. (Jos puhutaan huippurikkaista, niin tiedoksi, että Forbesin listan kärkikymmeniköstä seitsemän kärsii masennuksesta.)

    Onnellisimpia ovat kuulemma ihmiset, jotka ovat etsineet ja löytäneet vahvuuksiaan ja arvojaan ja käyttävät niitä yhteiseksi hyväksi. Myös oman mukavuusalueensa ylittäminen tuo onnellisuutta – tuntuu hyvältä haastaa itseään ja kaivella potentiaaliaan.

    Toisten auttaminen ilman toivetta ”palkkiosta” (esim. kiitoksesta ja kunniasta) lisää onnellisuutta. Sikäli vieraiden ihmisten auttaminen on erityisen hyvä juttu, kun kuvaan ei kuulu oman häntänsä nostamista eikä kiitollisuudenvelkaa.

    Mikä sitten vie pois päin onnellisuudesta?

    Passiivinen elämäntapa, joka etsii onnea aistinautinnoista. Se suorastaan altistaa masennukselle.

    Paljon puhuttu ulkoa- tai sisältä päin ohjautuminen on SE juttu mikä liittyy onnellisuuteen.

    Teenkä asioita siksi, että se tuntuu sisimmässä hyvältä ja oikealta? Vai siksi, että näytän hyvältä muiden silmissä?

    Aika loistolausahdus, että maine on julkinen mutta luonne yksityinen. Toisten kunnioitusta voi ostaa mutta koska itse tietää itsensä (ainakin yön pimeinä hetkinä kun ei saa unta), itsekunnioituksen kanssa saattaa olla niin ja näin.

    Itsekunniotuksella ja onnellisuudella on vissi yhteys.

  3. tikitys sanoo:

    Celia: juuri tuo kontrolli ja sen aiheuttama vaiva ja tarve tehdä tiliä olemisistaan ja menemisistään on todella ahdistavaa ja epäreilunkin oloista.

  4. anna sanoo:

    saunalonkero on asia, jota valitettavan moni ei ymmärrä. lonkero, tuo suomalaisen olympiaperinnön kaunehin kukka.

    ei mulla muuta näin yösyönnä 🙂

  5. tikitys sanoo:

    Jes, suomiverkkarinsinisessä tölkissä lukee Gin Suomi 1952. Lonkeron ja Coca-Colan vuosi. Saunakokis on kyllä ajatuksena vähän puistattava.

    Näin aamutuimaan taas tekee mieli kahvia…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s