Edellisen suhteen nollaaminen

Palaan vaihteeksi eroteemaan, koska eroblogihan tämä on. Edellinen suhde täytyy tietyllä tavalla nollata, ennen kuin voi suuntautua uuteen suhteeseen. Nollata sikäli, että se ei enää toimi väkevänä lähtökohtana seuraavassa suhteessa olemisen tavoille, ettei se vaikuta varjona moneen asiaan tai toimi automaattisten tulkintojen lähteenä toisen käyttäytymistä luodatessa.

Me emme Kissan kanssa ehtineet toipua edellisistä, pitkistä suhteistamme eli avioliitoistamme. Vaikka Kissa puhuikin auliisti ex-miehestään ja heidän suhteestaan, en edelleenkään tiedä, oliko Kissan suhteessa minuun jotain sellaista Kissalta itseltäänkin piilossa olevaa, jonka käytövoimana oli jokin Kissan menneen suhteen ominaispiirre. Vasta äskettäin tajusin, että itse kyllä putosin päistikkaa tähän nollaamattomuusansaan. Avioliitossani luottamus ex-vaimooni rapisi vähitellen, hän saattoi tehdä yllättäen melko lailla omavaltaisia, koko perheen elämään ja elintasoon voimakkaasti vaikuttavia juttuja neuvottelematta niistä kanssani. Niinpä jos jokin syy eroomme on, niin se on juuri tuo epäluottamus, tukevan pohjan puuttuminen, varmuus siitä, että vaikka nyt on hyvin, niin huomenna tulee taas jotakin ikävällä tavalla yllättävää. Kissaan luotin kyllä aluksi. Kerran sitten kysyin, voisinko päästä yrityksen hallituksen jäseneksi, nyt kun olen täysipäiväinen työntekijä. Kissalle se sopi, mutta sitten sainkin huomata, että minut olikin otettu vain hallituksen varajäseneksi. Hallitustyöskentelyn tai yrityksen asioiden hoidon kannalta asialla ei ole merkitystä, mutta suutuin tästä vain-varajäsenyydestä valtavasti. Sitä taas ei Kissa voinut ymmärtää. Selitin raivoissani jotakin tasavertaisuudesta ja statusasioista, mutta se ei ollut aivan osuvaa juttua, ja kiukkuni säikäytti Kissan perin pohjin.

Vaikka en silloin sitä vielä osannut sanallistaakaan saati edes saada kiinni tästä ajatuksesta, niin mieleni perukoilla koin, että minut oli suljettu ulos sisäpiiristä: pysy lestissäsi ja hoida hommasi, mutta tänne meidän hiekkalaatikolle et tule sotkemaan meidän leikkejä. Tästä seurasi koko lailla totaalinen, mutta itseltänikin kätköön jäänyt luottamuksen menettäminen Kissaan. Kas, emme olekaan perheyksikkö. Luottamuksen menettäminen oli automaattista, olihan minulla siitä jo kokemusta edellisestä suhteesta, joten tukeuduin vanhoihin manöövereihin aivan automaattisesti. Niinpä sitten ajatus lapsen tekemisestä alkoi kammottaa – koska en luottanut Kissaan, tulkitsin olevani lähinnä siittäjän tai vastaavan kuhnurin asemassa, ja kun olen geeniainekseni luovuttanut, saan luvan mennä. Näitä ajatuksia ja tuntemuksia vain en silloin tiedostanut, nyt kyllä.

Olisi hienoa, jos osaisin liikkua mieleni kerroksissa kuin hissillä ikään ja pääsisin halutessani pällistelemään niitä kaikkein eniten piilossa olevia ajatuksia. Ne eivät ole pelottavia, mutta ällistyttävän, suorastaan hävettävän typeriä ne osaavat olla.

Tämä on nyt siis vaihteeksi Kissa- ja eromerkintä. Muutama edellinen merkintä on aivan tahallisesti kirjoitettu ilman eropohdintoja, koska minusta alkoi tuntua, ettei tämä erosta ja Kissasta kirjoittaminen sittenkään terapoi ja nollaa haluamallani tavalla, vaan että juttua ja suhdehuttua vain riittää ja riittää, kunnes lopulta taannun ruikuttavaksi kasaksi, ja sellainen ei käy. Nyt olen kuitenkin toista mieltä. Suhteeni Kissaan sittenkin nollautuu näin, esimerkiksi kirjoittaessani anatomisesta yhteensopivuudesta ja pelostani siitä, etten koskaan tapaa Kissan veroista seksikumppania, vapauduin noista peloista kokonaan.

Suunta on siis johonkin suuntaan.

Lisäys: viime yönä unitilaan vajotessani keksin, että tämän kun blogin nimen alkukirjainten (tkts) sekaan ripottelee vokaaleja, on seurauksena esimerkiksi bloggaajanimeni tikitys. Ei ollut tarkoituksellista knoppailua, mutta nyt tuohon bloginimi-bloggaajanimi-yhdistelmään tuntuu kätkeytyneen jokin ärsyttävä piilotajuinen nokkeluus, jota en kirjoittamisen alussa havainnut.

Mainokset
Kategoria(t): oivalluksia, seksi, sinkkuus, suhteet. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

5 vastausta artikkeliin: Edellisen suhteen nollaaminen

  1. Minttu sanoo:

    Nautin lukea tekstejäsi.

    Olen niin naiivi, että kuvittelen, että kirjoitustyyli kertoo ihmisestä jotakin olennaista.

    Mutta kertoohan se!

    • tikitys sanoo:

      Kivat että tykkäät, tuollaiset kommentit motivoivat aina kirjoittamaan lisää. Itse en aina omista kirjoituksistani tykkää, aina löytyisi jotain viilattavaa ja korjattavaa, on puuttuvia sanoja tai liikaa sanoja tai hölmöjä typoja ja niin edelleen. Esimerkiksi vanhaa blogiani en oikein jaksa lukea lainkaan, vaikka elämän suurten linjojen hahmottamiseen se voisi olla ihan järkevääkin.

      Tyyli kertoo jotain, samoin aihevalinnat ja sekin, mistä ei kirjoita, mistä vaikenee, mitä jättää pois. Muinoin blogitapaamisissa joku sanoi, että bloggaajat ovat bloginsa näköisiä ja oloisia, ja se kyllä piti paikkansa. Voihan se olla illuusiokin, koska blogin perusteella luo kirjoittajasta jonkinlaisen mielikuvan, joka on sitten helppo liimata kirjoittajan kehollisen ilmentymän päälle, jos tämän sattuu tapaamaan.

  2. Celia sanoo:

    Sinut suljettiin firman päätösvallan ulkopuolelle ja loukkaannuit siitä. En pidä tunnettasi mitenkään hävettävänä, päinvastoin. Mielestäni se on täysin ymmärrettävää. Niin loukkaantuisin minäkin. Omassa avioliitossani eräät pahimmista kolhuista ovat syntyneet siitä, että olen saanut kuulla mieheni tekemistä perhettäni koskevista asioista aivan jostakin muualta kuin mieheltäni. Sellainen loukkaa, kunnes lakkaa merkitsemästä yhtään mitään. Ja siinä vaiheessa ei avioliitollakaan ole enää erityistä merkitystä.

  3. Celia sanoo:

    Olen samaa mieltä kanssasi siinä, että myös sillä on merkitystä, mistä vaikenee blogissaan. Olen itsekin pohtinut sitä vaietessani joistakin asioista. Jotkut asiat vain on parempi jättää blogin ulkopuolelle kuin ottaa mukaan.

  4. tikitys sanoo:

    Ei minua ole suljettu päätösvallan ulkopuolelle lainkaan. Varajäsenyyshomma vain oli minusta symbolinen ele sen suuntaan, että en kuitenkaan ole ihan sisäpiiriä.

    Mitä vaikenemiseen tulee, niin se on omalta osaltani myös rajankäyntiä yksityisyyden ja julkisuuden välillä. En bloggaa omalla nimelläni, mutta jos esimerkiksi joku kommentoija on laittanut sähköpostiosoitteensa omalla nimellään, olen saattanut laittaa omalla nimelläni olevan sähköpostiosoitteeni hänen blogiinsa kirjoittamaani kommenttiin ihan vastavuoroisuusperiaatteen nimissä. Toisaalta taas olisi aika epämiellyttävää, jos joku tuttavani tai Kissan minut tästä blogista tunnistaisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s