Nuotteja itselle

Kirjastoon ei kannata mennä nälkäisenä työpäivän päätteeksi. Valikoimaan ei pysty keskittymään, eikä mitään korvan taakse pantua kirjavinkkiä saa palautettua mieleensä. Jotain sentään keksin: vuorikiipeilyturmasta kertova Jon Krakauerin kirja Jäätäviin korkeuksiin olisi mukava lukea, mutta sitäpä ei hyllystä löytynyt, vaikka tietojärjestelmä niin väitti. Muutenkin kaipailen draamaa – sotaelokuvia ja muita elämän ja kuoleman kysymyksiä käsitteleviä teoksia, fiktiota tai faktaa. Voi olla, ettei herätelainana mukaan tarttunut Andreï Makinen Tuntemattoman miehen elämä ihan tähän tarpeeseen vastaa.

Maanantaina, se oli siis eilen, katsoin itseäni eteisen peilistä, ja havaitsin parturoidun olemukseni jotenkin liian suituksi eli sliipatuksi. Päätin kasvattaa parran tai sängen tai vastaavan naamakarvoituksen. Tänään on partapäivä numero 1. Sänkeä kutittaa. Saa nähdä mitä tästä tulee. Viime kerralla jouduin toteamaan, että parrastani tulee väritykseltään laikukas: on mustaa karvaa ja vaaleaa karvaa ja jopa punaisia haivenia siellä täällä. Sellainen parta on todella häiriintyneen näköinen pitemmäksi kasvaessaan. Siispä pidän sen lyhyenä.

Väsyttää taas sillä tavalla kuin syksyn tullessa väsyttää, tai laiskottaa, tai mitä ikinä tämä nyt sitten onkaan. Paljon tekemisideoita olisi, mutta niiden toteutus on vähintäänkin verkkaista. Muutossa purkamani tähtikaukoputken voisin kyllä koota, koska syysillat ovat parasta havaintoaikaa. Ei ole liian kylmä, eikä lumi heijasta liikaa valoa. Aurinkoakin voisi katsella, koska nyt siellä alkaa taas esiintyä pilkkuja ja purkauksia.

Mistä tulikin mieleeni, että tänä yönä voi Suomen leveysasteilla näkyä revontulia. Näin kertoi avaruussääpalvelu Spaceweather.com, jonka tietojen mukaan Auringossa tapahtunut hiukkaspurkaus saattaa osua maapalloon tänään tai huomenna. Avaruussää on sentään kiintoisampaa kuin ilmakehän sää näillä seuduilla: on lämmintä, ei paljoa sada tai ukkosta, Venäjältä tulee palavan turpeen käryä.

Tällä viikolla on tiedossa muitakin yötaivaan iloja. Perseidien tähdenlentoparven maksimi on 12. ja 13. päivän välisenä yönä noin kello 2.30–5.00. Perseidit ovat sikäli kiva havainnoitava, että meteorit ovat kirkkaita, niiden tahti on noin kerran minuutissa ja kyseessä on yksi luotettavimmin toistuvista tähdenlentoparvista. Sekin on miellyttävää, että Perseidit panevat performanssinsa pystyyn näin alkysyksystä, jolloin yöt ovat vielä lämpimiä, eikä sinne maksimiin asti tarvitse valvoa, kun meteoreja näkyy jo alkuillasta asti.

Mistä tulikin mieleeni, että taisin juuri keksiä millainen nainen olisi erittäinkin miellyttävä tapaus. Sellainen nainen, joka muiden hyveiden ohella sanoo kyllä, kun kysyn, lähdettäisiinkö yöhön katsomaan taivaalta satavia tähtiä.

Mainokset
Kategoria(t): arki, harrastukset, sinkkuus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

7 vastausta artikkeliin: Nuotteja itselle

  1. Kimmeli sanoo:

    Suosittelisin kirjaa Sébastien Japrisot: Pitkät kihlajaiset

  2. justiina sanoo:

    Ildefonso Falcones de Sierra: Meren katedraali.

    Minä puolestani luin blogisi viimeyönä / tänä aamuna. Mielenkiintoista, jään seuraamaan kasvuasi 🙂

  3. tikitys sanoo:

    Äh, noita en kirjoittanutkaan muistiin. Ehkä ensi kerralla!

  4. anna sanoo:

    kiitos blogistasi, se on paitsi lohdullinen myös hauska.
    ja nyt laiturille selälleen ja katse korkeuksiin!

  5. tikitys sanoo:

    Anna, kiitos ja mukava kuulla. Näkyikö mitään? Itse en vaivautunut ulos, koska taivas oli suhteellisen pilvinen. Istuin sitten keittiön pöydän ääressä pimeässä ja katselin taivalle, sattumalta ikkuna oli juuri säteilypisteen suuntaan ja taivasta näkyy hyvän kokoinen kaistale.

    Mitään en kuitenkaan nähnyt, mutta jos olisin tähdenlennon sattunut bongaamaan, niin tiedän, mitä olisin toivonut: toista tähdenlentoa.

  6. anna sanoo:

    pilveen meni täälläkin. nojailin ulos parvekkeelta, ja onneksi ei käynyt kuin harmsin uteliaalle eukolle… suuntakin oli väärä, mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos joku tähti lennähtäisikin poikkeavasti. toivossa on hyvä elää.

  7. tikitys sanoo:

    Se Harmin eukko taisi olla jollakin tavalla rekursiivisesti putoava, jos oikein muistan. Parempi onni ensi kerralla tai ensi yönä, meteorejahan riittää kyllä vuoroin enemmän vuoroin vähemmän. Revontuliakin olisi kiva nähdä, putoamatta tietysti pihakuiluun tai muualle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s