Taaksejättöä

Eilen ennen elokuviin menoa skypettelimme Kissan kanssa ja keskustelimme taas menneestä suhteestamme ja Kissan deittivirityksistä. Keskustelun ja eilisen hyvän mielen siivittämänä ymmärsin, että olin itseltäni salaa toivonut minun ja Kissan vielä palaavan yhteen, että voisimme aloittaa alusta ja tehdä asiat oikein.

Tänään ymmärsin, ettei Kissa tule takaisin, että hän tuntee minua kohtaan samoin kuin minä tunnen ex-vaimoani kohtaan: uusi suhde ei kerta kaikkiaan ole mahdollinen. Se oli vapauttavaa. Ei kannata kiinnittyä haikailemaan sitä, mikä on mennyt ja ei tule takaisin.

Harkitsen vakavasti deittipalstoja, olen jo tsekannut muutaman, ja nyt tutustuin Kissan käyttämään sivustoon (josta hän poisti kyllä profiilinsa, kun sai liikaa vastauksia). Tiedustelen itseltäni, millä mielellä olen liikenteessä. Olenko yksinäinen ja kaipaanko seuraa? Luulen, etten kaipaa, väärällä tavalla, sellaisella ”kiva kun joku on ja rakastaa minua” -tyyppisellä asenteella, joka vinoutti minun ja Kissan suhteen alusta alkaen. En viehättynyt Kissasta niin läpikotaisin kuin olisi pitänyt, eikä henkistä yhteyttä syntynyt kuin aika kovan yrittämisen tuloksena. Kissa rakastui minuun palavasti, ja se oli tietysti viehättävää.

Kissa oli vastikään lempannut miehen, joka oli älykäs ja mukava ja ihana ja asui lähellä ja oli valmis perustamaan perheen ja oli todella ihastunut Kissaan. Syynä oli se, ettei Kissa ollut ihastunut häneen. Viisas teko, ja kuulemma vaikea, koska faktoina lueteltuna miehen ominaisuudet olivat juuri sitä mitä pitää, mutta tunnepuolella ei Kissan puolelta ollut oikeaa säveltä. Kunpa olisin itse ollut yhtä viisas Kissan tavatessani, mutta en ollut. Rakkaus, kiintymys, kunnioitus, arvostus, ihailu, niitä kyllä oli minun puoleltani paljon, mutta se jokin puuttui. Luulin, ettei sillä olisi merkitystä, että suhteessa voi tehdä työtä ja asettua siihen sitä kautta. Ei voi.

Nyt uskon, Kissan tavoin, että suhteessa täytyy olla alusta saakka oikea kemia, että ihastumisen täytyy tapahtua heti ja molemminpuolisesti. Voin olla väärässäkin tuossa ihastumisen nopeudessa, mutta viehättymisen täytyy olla intuitiivista ja tietyllä tavalla automaattista, sen täytyy tuntua kehossa asti, eikä olla vain järjen varassa toimivaa. Ehkä tällainen asenne on sitä tosimielellä liikkeellä olemista. Jos etsii parisuhdetta, kemioiden on kohdattava ensin, ja varsinainen työ suhteen eteen alkaa myöhemmin, mutta ei hartiavoimin heti alkuun. Muunlaisten kohtaamiset täytyy osata katkaista ajoissa.

Mietin kyllä sitäkin, teenkö virheen, jos alan deittailla. Oman kaveripiirini luominen tässä kaupungissa on vielä kesken, kurssit ja tietyt harrastukset alkavat vasta syksymmällä ja niin edelleen. Ehkä täytyy puhua asiasta terapeutin tai jonkun todella viisaan ihmisen kanssa.

Mutta varasin kyllä maanantaiksi ajan parturiin, koska haluan näyttää hyvältä deittipalstan kuvassa.

Mainokset
Kategoria(t): arki, ero, suhteet. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Taaksejättöä

  1. Pandora sanoo:

    Et sinä sitä vastausta toisilta ihmisiltä saa, ehkä erilaisia variaatioita heidän mielipiteistään, mutta muista, että kaikki he katsovat asiaa omasta näkökulmasta. Sinun tulee kuunnella vain omaa sydäntäsi, jos palstoilla olo tuntuu hyvältä, tiedät, että olet riittävän vahva sanomaan naiselle, joka kiinnostuu sinusta ei, silloin kun se itsestäsi ei tunnu hyvältä olet valmis tapaamaan uusia ihmisiä. Sitä ihmettelen, miksi et kysy haluaisiko se nainen, joka kertoi sinulle miesten pilalle menosta ulos. Hän minun näkökulmastani vastaisi mitä todennäköisemmin kyllä. Vai eikö välillänne ollut kemiaa? Tunnuit arvostavan häntä.

    Irtiotto on vaikeaa, teen muuttoa, lopullista, viimein. Se satuttaa. Enemmän kuin arvasinkaan.

  2. tikitys sanoo:

    Hän varmaan lähtisikin, mutta asuu toisella paikkakunnalla, enkä juuri hänen kanssaan ehkä osaisi kuitenkaan asettua suhteeseen. Ystävänä hän olisi varmasti mukavakin.

    Aion tosiaan luottaa itseeni ja omiin tuntemuksiini noissa deitti-ilmoissa. Edes torjutuksi tuleminen ei pelota – silloinhan nainen vain säästää meidät molemmat paljon suuremmalta murheelta pitkällä aikavälillä, vaikka lyhyellä aikavälillä vähän tekisikin kipeää, pettymykset ja sen sellaiset.

    Ero koostuu askelista, niin irtiottokin. Palanen kerrallaan irti sieltä, toinen täältä.

  3. Anouk sanoo:

    Löysin blogisi vasta eilen ja nyt olen sitä mielenkiinnolla lukenut; kirjoitat kiinnostavasti. Olen miettinyt tuota ihastumista, sen molemminpuolisuutta ja nopeutta. Tuntuu, että itse olisin useassa suhteessa (tai sen alussa) kiintynyt nopeammin kuin toinen. Tälläkin hetkellä tilanne taitaa olla niin. Mies on tokikin minua kolme vuotta nuorempi, mutta en usko sen olevan syy siihen (hänen historiaansa sisältyy yksi pidempi suhde ja yhdessä asuminen, minulla ei oikein kumpaakaan, ei varsinkaan yhdessä asumista). Pidän hänestä valtavasti; hänessä on monia asioita, joita mieheltä haluan. Olemme nyt yli kaksi kuukautta ”tapailleet” tai mitä tämä ikinä nyt sitten onkaan. Hän vierailee luonani säännöllisen epäsäännöllisesti ja selvästi viihtyy kanssani. Uuden vuoden vaihtuessa vaihdoimme ensimmäisen julkisen suudelman. Pitkän ja kiihkeän keskellä baaria. Minua tilanne ei todellakaan haittaa, mutta nuori herra tuntui jotenkin ahdistuvan asiasta kun seuraavana päivänä asia tuli puheeksi. Huoh, en tiedä.. Keskustelin näistä ihastumisasioista tai yleensäkin siitä, miten nopeasti sitä tietää, haluaako toisesta mitään vai ei, erään miehen kanssa. Hänen kohdallaan menee pari päivää ja hän tietää, onko nainen sellainen, jonka kanssa tahtoo aikaansa viettää. Noh, nuoren herran ja tämän toisen välillä on ikäeroa reilu 15 vuotta, mutta silti. Itse ajattelen asian niin, että jos minä itse tiedän haluanko toisesta enemmän vai en, niin kyllä sillä toisellakin ihmisellä on jo aavistus minua koskien. Kaikki tokikin ovat erilaisia. En halua sotkea tätä juttua kyselemällä ”meistä”, mutta toisaalta en tiedä kauanko jaksan tätä. Minä kun en pysty keskittymään kuin yhteen mieheen kerrallaan. Hukkaanko aikaani vai jatkanko kärsivällisyyttäni?

    • tikitys sanoo:

      Tervetuloa vaan lukemaan. Tuossa oli melkein blogimerkinnällinen asiaa, ja vielä kysymyskin perässä. Olisi kiva antaa siihen jokin definitiivinen ja viisas vastaus, mutta en voi tehdä niin, kun en ole mikään ihmissuhteiden asiantuntija.

      Sen kyllä sanon, että oma kiinnostukseni naiseen on aina syttynyt nopeasti, mutta suhteeseen ryhtymistä on pitänyt pohtia pitkään. Ehkä se on miesten keskuudessa yleistä. Aika moni tuttavanainenkin on vuosien varrella valitellut miesten hitaudesta suhdejutuissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s