Kilpikonnana suhdemaailmassa

Valaistumisen hetkiä. Naispuolinen ex-työkaverini kertoi, kuinka hänen mielestään miehet ovat menneet pilalle aktiivisten naisten ja näiden aloitteesta tapahtuvien yhden illan juttujen seurauksena, eivätkä enää osaa tai halua tehdä aloitetta ja pyytää naista ulos. Hän mainitsi myös, että yhden illan juttuja harrastavat naiset ovat pelkkä alijoukko naisista. Olin yllättynyt tämän kuultuani – tai siis sen, että juuri tämä työkaverini toivoisi miesten pyytävän häntä ulos. Hän on hyvin kaunis ja älykäs, joten vientiä varmasti riittäisi, mutta samalla hän on myös viestinnässään hyvin jätkämäinen: suorapuheinen, hauska, itsenäinen ja omillaan seisovan oloinen. Hänen kanssaan oli mukavan rauhoittavaa jutella, koska hän ei yhtäältä säästellyt sanojaan, ei yrittänyt olla herttainen tai kiltti, mutta ei tuonut toisaalta itseään tykö, ja saattoi kertoa yllättävänkin henkilökohtaisista asioista kesken kaiken. Itselleni tuli tästä ominaisuuksien yhdistelmästä vaikutelma, ettei tuollainen nainen millään muotoa kaipaa mitään treffiehdotuksia tai romantiikkaa, vaan hän itse lähestyy sitä miestä jonka kokee kiinnostavaksi.  Olin ilmeisesti väärässä, ja mietin, onko hänen tietty lievä kovapintaisuutensa jonkin sisäisen herkkyyden suojelemista. Ehkä tämä työkaverini ei hoksaa, millaisen vaikutelman hän itsestään antaa. Hauska tyyppi hän kyllä on, toivoa sopii, että häntä joku uskaltautuu kysymään treffeille.

Ymmärränköhän itsekään, millaisen vaikutelman itsestäni annan?

Kissa pingasi Skypessä, ja päädyimme juttelemaan suhteestamme ja erostamme ja nykykuvioistamme. Kissa mainosti olevansa edelleen sinkku lomankin päätyttyä – hän halusi selvästi kertoa deittailukokemuksistaan, joten jokin kieroutuneen uteliaisuuden ajamana kehotin häntä tekemään niin. Hän oli pannut ilmoituksen deittisaitille, ja saanut satoja vastauksia, tavannut muutamia miehiä, mutta tunteet ja välittömät viehättymiset eivät olleet osuneet yksiin. Kissa sitten soimasi itseään liiallisesta pinnallisuudesta: hänelle on tärkeää miehen ulkonäkö, tuoksu ja liikkumistapa. Tämä sai minut ärtyneeksi, sillä yhtäkkiä aloin miettiä, että sehän saattaa olla se syy, miksi en koskaan kokenut niin voimakasta henkistä yhteyttä Kissaan kuin olisin halunnut. Kissa ei ehkä edes etsinyt henkistä yhteyttä minuun, tai pitänyt sitä suhteen kannalta tärkeänä. Jotenkin tämä ärtymys lieventää erosurua tehokkaasti ja toisaalta saa minut näkemään, ettei Kissassa ollut sittenkään sitä aivan tietynlaista kirkasta hienostuneisuutta, jota naisessa haluan olevan. Tuon tarkemmin en osaa asiaa avata vielä. Olen kyllä mainitunlaisia naisia kohdannut ja heihin rakastunut elämäni aikana, mutta se ei ole ollut molemminpuolista.

Ehkä Kissa tosiaan toimii mielihyväperiaatteen mukaisesti, eikä etsi sen syvempää yhteyttä. Onko se muka väärin? Pidänhän itsekin ominaistuoksua erittäin tärkeänä asiana, samoin minua miellyttävät tietynlaiset tavat liikkua ja tietynlaiset puheäänet, ulkonäön suhteen taas en ole erityisen ronkeli. Jotenkin vain Kissan suhtautumistapa tuntuu nollaavan minunkin arvoni hänen menneiden suhteittensa luettelossa: mies-jonka-tuoksusta-jne-tykkäsin-muulla-ei-ole-niin-väliä. Samalla se tuntuu selittävän senkin, miksi Kissa ei tuntunut koskaan olevan aivan aidon empaattinen: jos kumppani on pelkkä aistillisen mielihyvän lähde, ei tämän tunteilla ole niin hirveän suurta väliä.

Ja sitten taas toisaalta: onko sitä välttämättä edes yritettävä hartiavoimin sopeutua toiseen ja etsiä henkistä yhteyttä, jos on vapaa päättämään, kenet kumppanikseen valitsee? Itse taisin tehdä juuri tämän virheen liiallisesta yrittämisestä Kissan kanssa. Hän oli myrskyisellä ensitapaamisellamme kyllä viehättävä, muttei ihan tarpeeksi viehättävä, ja sanoinkin hänelle, ettei hän saisi rakastua minuun. Eihän hän sitä kuunnellut, enkä minäkään kuunnellut intuitiotani. Jotain puuttui, jokin ratkaisevan tärkeä henkinen sieluntoveruus ja yhteensopivuus, vaikka mm. Kissan ominaistuoksusta pidinkin. En vain välittänyt näistä puuttumisista, koska ajattelin, että suhde päättyy kyllä pian. Eipä päättynyt.

Juttelimme pitkään. Kissa tuntui kovalta, ikään kuin hän olisi panssaroinut itsensä, mutta mitään selkeää ilkeyttä en hänen viestinnässään huomannut. Ehkä hän vain koki voivansa keskustella kanssani, koska olin ilmaissut pahan mieleni hänen sivuutettua minut visiitillään. Keskustelimme suhteestamme syvällisiäkin asioita, mutta Kissan kovuus varsinkin ihmissuhdeasioista kertoessaan tuntui ikävältä. Ikään kuin häneen sattuisi paljon, mutta hän ei haluaisi sitä myöntää. Varsinkin lapsettomuuden osalta hän ei halunnut ottaa vastaan mitään lohdutusta, vaikka sitä suri. Kaiken kaikkiaan jonkinlainen viattomuus on meistä kummastakin kadonnut, ja siitä olen allapäin.

Tämä ero on taatusti ollut hänelle kovempi paikka kuin mitä olen kuvitellut. Kumpikin toivumme tavallamme: Kissa sinkkuilemalla deittipalstoilla, minä eheytymällä yksin (vaikka eipä silti, olisi kiva tietää, miten Kissa reagoisi minun mahdolliseen suhteeseeni). Kunpa pääsisin Kissan kanssa sellaisiin väleihin, että voisimme puhua täysin avoimesti ja myötätuntoisesti menneestä ja nykyisestä. Se ei varmaan onnistu, Kissa kovettaa itsensä, ja minäkin, jos en pidä varaani. Koirasta voi tulla pelkopurija, ja niin voi ihmisestäkin.

Viikonloppuna kävin muuten itsekin katsastamassa deittipalstojen valikoimaa. Sain voimakkaan vastareaktion. Pois täältä, ei minulla ole vielä mitään annettavaa parisuhteeseen, ja kevytsuhteista saattaisi tulla pitkällä aikavälillä paha mieli (lyhyellä aikavälillä tietysti hyvä mieli).

Myönnän, että sekin harmittaa, että Kissa ajan mittaan eheytyy ja voi olla ehjempänä uudessa suhteessa, joka onnistuu meitä paremmin. Onpa matalaotsaista ajattelua, mutta totta.

Täytyy vielä ottaa Kissan kanssa esiin se, miksi hänen ystävänsä halusi humalassa puhua minun kanssani ja alkoi tentata, mitä oikein aion Kissan kanssa. Se oli epämiellyttävää, siinä oli joko jokin ansa, jota en nähnyt, tai näkyviin tuli jotain sellaista, jonka olisi pitänyt jäädä piiloon.

Mainokset
Kategoria(t): arki, ero, oivalluksia, suhteet. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

8 vastausta artikkeliin: Kilpikonnana suhdemaailmassa

  1. Kimmeli sanoo:

    Ihan kuin olisin ollut sinun ex-työkaverisi 🙂 Olen juuri sitä mieltä ja kai käyttäydynkin niin…enkä ole ikinä kuvitellutkaan, että käytökseni saattaisi olla syy, ettei minua pyydetä treffeille. Kun pyydetään, toisinaan, sellaiset, joihin en vaan syty…

  2. tikitys sanoo:

    Koskaan ei varmaan kokonaan ymmärrä, millaisen vaikutelman itsestään antaa. Voi olla, että moni naisten kiinnostuksen puutetta päivittelevä mies antaa itsestään vaikkapa liian vaikeasti tavoiteltavan vaikutelman, sellaisen, että hän ei tarvitse ketää ja antaa pakit niin että napsahtaa.

    Eivät ole helppoja ihmiskohtaamiset, eivät tosiaan.

  3. Noominyymi sanoo:

    Out of curiosity, pystytkö määrittelemään tarkemmin mitä tällä tarkoitat? Hyvin mielenkiintoinen lause, jota harvemmin kuulee.

    ”tietynlaista kirkasta hienostuneisuutta, jota naisessa haluan olevan”

    • tikitys sanoo:

      Hmm. Pitää oikein palata miettimään mitä tarkoitin. Sitä ainakin, että pidän naisista, jotka osaavat sekä ajatella ja tuntea selkeästi, tai ainakin pyrkivät siihen ja liikkuvat järjen ja tunteen välillä sujuvasti. Taipumus pääasiassa fiilispohjalla reagointiin tai asioiden viileään analysointiin on minusta epähienostunutta. Tasapaino pitää olla.

      En siis tarkoita snobbailua tai sen sellaista. Mahtaako tämä yhtään selvittää asiaa? Taidan vain kaivaa kuoppaa syvemmäksi.

  4. Noominyymi sanoo:

    Intressant. Eli ymmärsinkö oikein. Et pidä ääripäistä? Vaikka tuskinpa kukaan voi pitää loppujen lopuksi kovinkaan älykkäänä tai hienostuneena ihmistä, joka joko menee koko ajan tunteella tai vaan analysoi kaiken puhki pystymättä kovinkaan kummoiseen fiilistelyyn. Jos oletetaan siis tässä tapauksessa järjen ja tunteiden olevan ns. toistensa ”vastakohtia”.

    Sana hienostunut on kylläkin hyvin mielenkiintoinen valinta tuota piirrettä kuvaamaan ihmisessä. Oikeastaan aika hieno(stunut:). Kirkas kuvannee selkeyttä? Vai kauneutta?

    No – mitäs muita piirteitä sinä arvostat naisissa? Voisit kirjoittaa aiheesta vaikka jonkun blogikirjoituksen joskus, jos saa ehdottaa. Näitä juttujasi on hauska lukea.

    Kiitos ja niiaus.

    • tikitys sanoo:

      Pidän tasapainosta. Noita mainitsemiani ääripäitä tuskin puhtaaksiviljeltyinä tyyppeinä on olemassakaan. Kirkkaalla tarkoitan sekä ajattelun että tunteiden selkeyttä.

      Nyt pitäisi kertoa mitä arvostan naisissa. Oletpa vaativa. 🙂 Ei se mitään, hyvä vain, jos joku vaatii tilille sanomisista. Täällä kirjoitusten seassa olen kyllä käsitellyt asiaa paikka paikoin, mutta kokonaista blogikirjoitusta en ehkä taida kirjoittaa lähitulevaisuudessa.

  5. Noomi sanoo:

    Hmm. Mielenkiintoinen käsite tuo tunteiden selkeys. Itselleni hieman tuntematon, joten mitä ilmeisemmin en kuulu tuohon arvostamaasi kategoriaan, mutta väliäkö tuolla.

    Pointtina kylläkin se, että pystyn kuitenkin suuresti kadehtimaan niitä, joilla tällainen kyky on. Siis selkeään tunne-elämään. Omassa päässäni kun tunteet tuppaavat heittelehtimään useinkin laidasta laitaan, enkä aina ihan täysin tunnista mistä milloinkin on kyse. Tai siis mielestäni ne jotenkin sillä tavalla hieman ärsyttävästi kietoutuvat toisiinsa. Tunteet siis.

    Ja mitä vaatimuksiin tulee, vaativa on toinen nimeni:)

    Mutta huomaa – käytin kuitenkin sanoja: jos saa ehdottaa….

    Olen kuitenkin kanssasi samaa mieltä siitä, että tasapaino on hyvästä. Joskus kuitenkin kannattaa hieman heiluttaa venettä, ihan vaikka hieman huvikseen. Näkee ainakin aaltoja.

    Jään tarkastelemaan.
    Kiitos ja niiaus.

  6. Noomi sanoo:

    Vielä häiriö – oikeasti tekisi jotenkin mieli kysyä, että miksi ihmeessä et taida kirjoittaa ehdottamaani kirjoitusta (kun tässä blogissasi olet paljonkin käsitellyt naisiin liittyviä pähkäilyjä). Mutta en kysy, koska mitä ilmeisemmin sinulla on siihen syysi, eikähän se minulle kuulu pätkääkään.

    (Ylirehellisyys vie perikatoon).

    Ok. nyt minä lähden purkamaan tätä puhemaniaani omaan blogiini.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s