Loman loppu

Loma loppui, ja yli neljä viikkoa luonani ollut tyttäreni lähti takaisin äitinsä luokse. On haikeaa. Äsken salaattia tehdessäni tein vahingossa kaksi annosta vanhasta tottumuksesta.

Tämä oli hyvä neljä viikkoa. Tavallisina tapaamisviikonloppuina on toisenlaista: ne ovat yhteisen puuhastelun ja tiiviin juttelun täyttämiä päiviä. Pitempään tyttären kanssa viettäessä tulee mukaan arki ja kummallakin omat kuviot, tytär pitkästyikin toisinaan, kuten missä tahansa. Tunsin jopa etäisyydenkin kasvavan häneen. Viikonlopputapaamisissa on aina paljon kerrottavaa, mutta nyt oli aikoja, jolloin kummallakaan ei oikein ollut mitään tähdellistä asiaa, arkipäiväisyyksiä vain. Normaalia tavallista elämää. Sellainen tekee onnelliseksi, mutta samalla surulliseksi. Sitä voi olla läsnä olematta läsnä.

Yhteishuoltajuus viikko-viikko-periaatteella olisi hieno juttu, mutta sen toteuttaminen edellyttäisi muuttoa pääkaupunkiseudulle riittävän lähelle tyttären koulua ja ystäviä, ja siihen ei näillä asuntojen hinnoilla ole kyllä varaa. Vuokratkin ovat saman suuruisia kuin sopivan kokoisen lainan kuukausierät.

Tytär kaipaa Kissaa vaikkei hänestä puhukaan, kahdesta oikeasta Kissan kissasta ja niiden edesottamuksista kyllä. Kun sanoin, että Kissan luo emme tänä kesänä voi mennä jo välimatkankin vuoksi, tytär pahoitti mielensä pitkäksi aikaa. Olenpa minäkin ollut typerä: tunsin syyllisyyttä tyttären nelituntisesta viikonloppumatkustuksesta suuntaansa, mutta en ymmärtänyt, että sen vastapainona hänellä oli viihtyisä koti, johon hän oli kiintynyt, ja kaksi hänestä välittävää aikuista. Jos olisin osannut laimentaa tuota syyllisyyttäni, olisin ehkä suuntautunut paremmin minun ja Kissan suhteeseen.

Mainokset
Kategoria(t): arki, isyys, loma. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Loman loppu

  1. Celia sanoo:

    Tuli vain mieleeni jälleen melkoisen kasan eroblogeja lueskeltuani kysäistä, miten lapsesi suhtautuu eroosi.

    Lapset ovat fiksuja ja ymmärtävät paljon ja ymmärtävät vielä enemmän, kun heille juttelee asioista – kun kertoo, miksi kaksi aikuista ei tulekaan toimeen keskenään eikä sen vuoksi voi tavata toisiaan, ei ainakan vähään aikaan. Jos lapsille ei kerro asioista niin kuin ne ovat, he fiksuudessaan rupeavat keksimään asioille selityksiä paremman puutteessa, ja keksitythän selitykset eivät useinkaan osu oikeaan, ei fiksuimmallakaan ihmisellä.

    • tikitys sanoo:

      Tyttäreni ilmaisee ikävänsä Kissaa ja kissoja kohtaan suoraan ja suree toisinaan avoimesti (lohdutan silloin tietenkin), mutta ei muuten puhu asiasta paljoakaan – ei kysele, miksi erosimme eikä pui omia tunteitaan, ja hiljenee, jos alan itse puhua erosta. Vähitellen varmaan hänkin asiaan tottuu. Ikävää voisi ehkä helpottaa vierailu Kissan luona tai Kissan vierailu täällä, mutta kumpaakaan ei ole näköpiirissä pitkään aikaan.

      Yritän vähän välttää tyttäreni asioista puhumista tässä blogissa ihan yksityisyyssyistä, mutta tämä nyt ei vielä hänen tai minun yksityisyyttä vaaranna.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s