Maahansyöksyjä todistamassa: minä ja lentokone

Kesken leuanvetojen tanko irtosi kiinnikkeistään. Putosin maahan, mutta olin onneksi ala-asennossa, joten ei sattunut. Ihan hyvät adrenaliinipiikit siitä kyllä sai, ja vastedes varmistan, että tanko on kunnolla kierretty kiinni.

Yöllä maahan syöksyi myös lentokone. Näin unta, että punainen Pitts Special -taitolentokone veti taitolentoa lapsuudenkotini yllä. Jäin odottamaan, koska se törmää maahan, ja niinhän se sitten toden totta törmäsikin, ajauduttuaan parin silmukan jälkeen puiden tasalle. Kuului tömähdys, ja koneen runko pötkähti maahan puiden väliin suhteellisen ehjänä. Ajattelin, että taas, tätähän on tapahtunut ainakin seitsemän kertaa!

Niin tosiaan onkin. Vuosien varrella olen toistuvasti nähnyt unia taitolentokoneista, jotka jollakin kumman tavalla retkahtavat tai törmäävät maahan kesken taitolento-ohjelman, ja nimenomaan lapsuudenkotini yläpuolella. Maahansyöksy ei koskaan ole mikään katastrofaalinen tai karmea tapahtuma, pikemminkin luokkaa no höh tai äh. Vähän samaan tapaan kuin ralliauto ajaisi vauhdikkaasti mutta suhteellisen harmittomasti pöpelikköön. Koneiden lentäjätkään eivät koskaan kuole. Jonkinlainen aivan omanlaisensa jännitys näissä unissa silti on. Kun näen lentokoneen, alan jännittää, mitä se tekee ja koska se putoaa. Kun se sitten putoaa, hätkähdän aika tavalla, mutta samalla huojennun siitä, ettei törmäys näytä vakavalta.

Ensimmäisen tällaisen unen näin kuusivuotiaana: paikka oli vähän eri, mutta siinä matkustajakone alkoi syöksyä taivaalta maahan. Osuessaan edessäni tiehen se olikin koottava lentokone, joka vain halkesi räksähtäen kahtia. Ei sen kummempaa.

Mitähän tästäkin teemaunesta ajattelisi? Eilen oli ensimmäinen kerta, kun ymmärsin kokeneeni samanlaisen tapahtuman aikaisemminkin, vaikka en tajunnutkaan näkeväni unta. Ehkä unen teema liittyy ilmailukiinnostukseeni. Se osuvampaa analyysia en itse keksi. Unityypin ja elämänhistoriani yhteensovittaminen muulla tavoin tuntuu teennäiseltä.

Nyt terapiatauolla huomaan, että terapialla on ollut aivan odottamaton vaikutus. Kykenen muistelemaan elämääni Kissan kanssa hyvin elävästi ja palauttamaan mieleeni tunteita ja tuntemuksia. En olekaan enää aina muuntuvaan pyrkivän eronarratiivin varassa sanatasolla, vaan muistan tunteita erittäin hyvin, tiedän että muistan ne oikein ja ennen kaikkea pystyn kokemaan ne uudelleen. Tämä on hienoa, tällaista en olekaan osannut aikaisemmin.

Mainokset
Kategoria(t): unet. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s