Linkkejä suhdeketjuissa

Kysymyksiä: missähän määrin edelliset suhteet vaikuttavat tuleviin, mikä on sopiva vaikutuksen laatu ja määrä ja voiko edellistä suhdetta nollata mitenkään?

Avioliittoni tapahtumat ja suhteen luonne vaikutti minun ja Kissan suhteeseen aika voimakkaasti, muun muassa siten, että en ymmärtänyt ottaa Kissan sanoja ja tunteita aina vakavasti, koska niihin ei liittynyt niin selvää kehollista ilmaisua kuin ex-vaimollani. Tästä syystä tulkitsin Kissaa niin, että hän lähinnä leikkii ideoilla, eikä puhu vakavasti (teen tätä itsekin paljon). Väärässäpä olin. Ehkä tosiaan emme puhuneet samaa kieltä.

Sitten taas toisaalta vaikutti sekin, että Kissa oli paljon sitä, mitä ex-vaimoni ei ollut, oikeastaan hän oli henkisesti ja fyysisesti ja elämäkerrallisesti lähes kokonaan ex-vaimoni vastakohta. Nyt sitten mietin sitä, miten paljon suhteeni Kissaan vaikuttaa tuleviin suhteisiini, ja voinko jotenkin estää vääränlaisen vaikuttamisen. Voisin esimerkiksi alkaa pitää liikaakin huolta uudesta parisuhteesta ja alkaa tutkailla toisen tarpeita ja tuntemuksia yliherkällä korvalla, jotta suhde ei kariutuisi. Se olisi eräänlaista neuroottisuutta – siinä missä pidin usein Kissaa itsestäänselvyytenä, saattaisin pitää uutta suhdetta jatkuvasti veitsen terällä olevana asiana. Ei sekään olisi hyvä juttu.

Suhteita on tietenkin monenlaisia, ja ehkä tähän väliin olisi jokin kevytsuhde ihan paikallaan.

Sitten on tietysti uuden suhteen olemassaolon vaikutus minun ja Kissan väleihin. Kenties minun pitäisi sopia Kissan kanssa, että emme puhu suhteiluistamme puolin emmekä toisin, vaan pidämme välimme ammatillisen asiallisina. Myönnän kyllä senkin, että olisi jopa mukavaa olla parisuhteessa ja saada siinä lapsi vain siksi, että pääsisin aiheuttamaan sillä Kissalle pahaa mieltä. Tämä on tietenkin hyvin alhaista ajattelua, enkä aio toimia näin, mutta en näe syytä miksi en voisi itselleni tällaisetkin hölmöt ja jalostumattomat tunteet myöntää. Kun Kissa alkaa seurustella, suren sitä, että joku toinen pääsee nauttimaan kaikesta siitä, mitä Kissa kykenee antamaan. Kissan tuntien olen lisäksi aivan varma, että hän vielä lapsenkin onnistuu saamaan ihan ratkaisukeskeisyydellään, nopealla toiminnallaan ja jääräpäisyydellään, pysähtymättä miettimään mitään tai aidosti huomioimaan ketään.

Kehollisuudesta vielä pari mieleen juolahtanutta asiaa. Kissan hillittyydestä huolimatta olimme molemmat hyvin voimakkaasti ruumiimme kautta eläviä ihmisiä, emme juurikaan sporttisia, mutta arkikehollisia. Kosketuksia kaipaavia ja antavia, ruumiillisesti reagoivia, aistillisesti aivan täysin samalla aaltopituudella. Nyt kun elän yksin, huomaan, että olemisen tapani on muuttunut. Enää en hypi, rummuta, pompi tai keksi nonsense-hokemia. Minulla ei myöskään ole yhtään yskimiskohtauksia ja rasituksessa kakomisia, eikä edes ilmavaivoja. On varmasti niin, että elin Kissan kanssa jatkuvassa henkisessä ja ruumiillisessa jännitystilassa, joka sitten purkautui noilla mainitsemillani kehollisilla tavoilla, koska en saanut jännitystilan henkisestä puolesta otetta oman rauhan ja tilan puutteessa. Kissa ei kyllä tuntisi minua nyt.

Vaikka yritän tolkuttaa itselleni, etten ollut Kissan kanssa onnellinen, syytän siitä edelleen itseäni. Näin ei pitäisi tehdä, ei Kissa mitenkään täydellinen ollut, ja ehkä pelkkä uusi tuttavuus tai suhteen kaltainen olotila siirtää tämän kaipuun sivuun kuin diakuva toisen dian.

Mainokset
Kategoria(t): keho, suhteet. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Linkkejä suhdeketjuissa

  1. Celia sanoo:

    Mielestäni on ihan luonnollista, että kaipaat Kissaasi ja suret hänen menetystään. Suru kuuluu kaikkiin ihmiselämään liittyviin kriiseihin. (Tällaisen kriisiä koskevan linkin löysin: http://www.mielenterveysseura.fi/files/85/kriisi_09.pdf) Kriisissä tulee ensin sokkivaihe, sitten reaktiovaihe, työstäminen ja vihdoin uudelleen suuntautumisen vaihe. Blogisi välityksellä arvelen, että olet jossakin reaktiovaiheen ja työstämisen välivaiheilla. Tietenkin voin olla väärässäkin, mutta sellaisen kuvan minä saan sinusta. Siitä kuitenkin olen varma, ettet ole vielä uudelleen suuntautumisen vaiheessa. Se vaihe tulee kyllä aikanaan, mutta ei vielä. 🙂

    Sinä reagoit Kissasi menetykseen syyttelemällä itseäsi. Sekin kai kuuluu asiaan. Aivan hyvin olisit voinut syyttää Kissaasi siitä, että suhde ei toiminut. Sinä kuitenkin käännät vihan tunteet itseesi. Mielestäni on hyvä, että käyt terapiassa. Saat sieltä työkaluja, joiden avulla voit työstää menetyksesi. Samoin opit varmaan terveen parisuhteen mekanismeja ja ehkä myös vältyt niiltä ylilyönneiltä, joita tunnut pohtivan tuossa ylempänä. Mielestäni on myös hyvä, että kirjoitat asioita itsellesi muistiin ja pidät blogia. Kirjoittaminen auttaa kummasti selvittämään päänsisäisiä kiemuroita.

    • Celia sanoo:

      Toisaalta netistä löysin tällaisen kriisin vaiheiden luettelon. Tässä on yksilöity tarkemmin eri vaiheiden tuntomerkit.:

      KRIISIN VAIHEET

      1. SOKKIVAIHE

      – alkaa heti traumatapahtuman jälkeen
      – kestää muutamasta tunnista (pariin) vuorokauteen
      – tunteiden myllerrystä
      – kaikki tuntuu epätodelliselta, vaikea ymmärtää tapahtunutta
      – voi lamaantua, reagoida vailla tunteita, toimia normaalisti tai mennä paniikkiin
      – tarkoituksena on henkiinjääminen
      – psyykkinen sokki suojaa mieltä sellaiselta tiedolta ja kokemukselta, jota se ei pysty vastaanottamaan.
      – Tyypillistä: vapina, pahoinvointi, palelu, itkuisuus, päänsärky
      – ”Ei voi olla totta”

      2. REAKTIOVAIHE

      – kestää usein kuukausia
      – ihminen alkaa kohdata tapahtunutta
      – tunteet heräävät
      – tunteiden myllerrystä
      – suru, epätoivo, ahdistus, itsesyytökset, tyhjyyden ja syyllisyyden tunteet tyypillisiä
      – samoin viha, raivo, pelko
      – usein unihäiriöitä tai somaattisia vaivoja kuten pahoinvointi, väsymys yms.
      – tapahtuma koko ajan mielessä
      – puhuminen tärkeää!
      – JOS…

      3. KÄSITTELYVAIHE

      – voimakkaat tunteet heikkenevät
      – käsittely kääntyy sisäänpäin
      – puhumisen tarve vähenee
      – tyypillisiä muisti- ja keskittymisvaikeudet, ärtyisyyden lisääntyminen, eristäytymisen halu
      – saattaa kestää kuukausia
      – tapahtuma ei ole enää koko ajan mielessä
      – välillä tunnepurkauksia
      – ”hyvät ja vaikeat päivät”
      – tyypillistä halu olla yksin (riskinä masennus)
      – ”ei ole läsnä”

      4. UUDELLEEN SUUNTAUTUMISEN VAIHE

      – tapahtumaa ja kokemusta voi ajatella ja sen voi kohdata ilman ahdistusta ja pelkoa
      – tapahtumasta on tullut osa itseä
      – tapahtumaa voi ajatella tai olla ajattelematta, se ei ole jatkuvasti mielessä

      Lähde: Salli Saari: Kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kriisit ja niissä selviytyminen (200)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s