Äänimaailmaa

Miltä kuulostaa hiljaa liikkuva veturi, joka vetää perässään yhtä vaunua? No eipä juuri miltään. Siksi olinkin jäädä pyörällä junan alle.

Uimareitin varrella on yksi vartioimaton tasoristeys suhteellisen taajaan liikennöidyllä rataosuudella, mutta tätä ennen ei ollut junia sattunut kohdalle osumaan. Onneksi sentään lopulta uskoin näköaistiani. Äänettömästi liikkunut juna vain oli niin aavemainen näky, että kesti noin sekunnin verran, ennen kuin uskoin silmieni todistusta ja hoksasin painaa jarrua. Hyvä oli sekin, että tyttäreni ajoi jonkin matkaa perässäni, hän tosin oli nähnyt junan jo ennen minua. Eipä tuossa varsinaista vaaraa ollut, mutta enemmän hajamielisenä olisin tosiaan voinut törmätkin veturin kulmaan. Silti edelleen vähän tärisyttää. Vähän pitempi huomiokyvyn puute ja splät: mustelma, murtunut luu tai päättynyt elämä.

Uinnin jälkeen vierailimme vanhassa vesitornissa, joka on nyt näkötornina. Sen vesisäiliö on viisitoista metriä korkea tyhjä ja pimeä betoniseinäinen tila, jossa on mahhhhhhhhtava kaiku. Jo pelkkä sinne johtavan oven avaaminen saa aikaan valtavan pitkän jälkikaiun. Puhe jää soimaan, ja kun laulaa muutaman sävelen, voi kaiusta rakentaa sointuja. Säkkipimeä siilomainen tila, jossa näköaisti ei tuota mitään ärsykkeitä, mutta kuuloaisti sitäkin enemmän, on todella hätkähdyttävä kokemus. On kuin leijuisi aineettomassa ääniavaruudessa, jonka voi luoda itse, joka on katoava ja haihtuu lopulta olemattomiin. Tilassa on joskus ollut taideinstallaatioitakin. Olisi hauska tietää, miten vaikkapa joku Terike Haapoja tilaa hyödyntäisi. Pidän Haapojan töistä paljon, niissä on poikkeuksellista selkeyttä ja ideoiden kirkkautta.

Itsenäisyys-blogin kirjoittaja Pandora on lukenut oppikirjaa aviomiehen pyydystämisestä. Jäin miettimään ohjetta, jossa opastetaan naista olemaan salaperäinen ja välttämään liikaa avautumista. Miksi ihmeessä? Parhaat ja antoisimmat naissuhteeni ovat olleet niitä, joissa nainen on ollut avoin ja avautunut hyvinkin yksityiskohtaisesti. Mitä ihmeen kiinnostavaa on naisessa, joka ei kerro itsestään mitään? Minunko pitäisi ne kartan valkoiset alueet sitten täyttää omalla mielikuvituksellani? Kuinkahan oikeaan osuisin? Tuskin ollankaan. Avautumisen voi tehdä älykkäästikin: avautuminen ei tarkoita jatkuvaa puhumista tai hölöttämistä, vaan oman itsensä paljastamista, alttiiksi asettamista ja uskallusta siihen. Sellainen on kunnioitettavaa ja kiinnostavaa, vaikkei suhdetta syntyisikään. Muutenkin olen sitä mieltä, että kaikenlaiset pariutumiskikat voi jättää omaan arvoonsa. Joskus ne ovat ehkä sovellettavissa, useimmiten eivät.

Kuumaa ja painostavaa. Odotan ukkosta ja salamoita, sateen pauhua ja myrskyn jälkeisen ilman raikkautta.

Mainokset
Kategoria(t): arki, loma, oivalluksia. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Äänimaailmaa

  1. Pandora sanoo:

    Huh, onneksi ei tapahtunut mitään, miten minä olisinkaan pärjännyt enää ilman mielipiteitäsi? Sory, mustaa huumoriani jälleen… No ehkä nyt muistat käyttää myös näköaistiasi muuhunkin kuin kesäkissojen katselemiseen.

    Kiitoksia kannustuksesta olla oma itseni, niin aionkin olla. Jos tapani ei miellytä niin ehkä mies on rinnalleni muutoinkin vääränlainen. Meitä kun on moneen lähtöön. Kysymys, oletko huomannut, että naisilla olisi suurempi tarve olla yhdessä kuin miehillä? Oletteko te hitaampia toiminnassanne kuin naiset vai olenko minä vain nopea liikkeissäni? Olen tästä kylläkin kuullut muiltakin ja miettinyt onko tämä vain sukupuoliero vai mistä moinen johtuu.

    Ukkosta odotellen.

  2. tikitys sanoo:

    Hyviä kysymyksiä, vastasin niihin aivan erillisellä merkinnällä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s