Uni, yö, uni

Minulle hyvä yöuni on lähes pyhä asia, koska ilman sitä olen muumio, zombi, ontto kuori ja aivojeni tilalla on savimöykky. Toissa yönä en meinannut saada unta, koska aluksi levottomat jalat, tai oikeastaan levoton jalka, vaivasi vasemmassa kintussa. Sitten aamuvarhaisella heräsin valoon, joten yöuni jäi muutaman tunni mittaiseksi. Syytän levottomasta jalasta kalamata-oliiveja, jotka olivat törkeän suolaisia. Jotenkin suola tuntuu aiheuttavan minulle levottomia jalkoja, mutta voihan tämä olla luulotteluakin.

Seuraava päivä eli eilinen meni totaalisen unenpuutteen vallassa. Viime yötä varten varustauduin maalarinteippaamalla pimennysverhojen reunat kiinni seinään ja patteriin, jotteivät aamuauringon ilkeät fotonit valuisi verhojen välistä verkkokalvoilleni. Se toimikin varsin hyvin, olen nyt yhdeksänkymmentäprosenttisesti virkeä.

Kissan kanssa nukkuminen aiheutti ristiriitoja. Meillä oli erilainen vuorokausirytmi: minä halusin mennä suhteellisen aikaisin nukkumaan ja herätä niin ikään aikaisin aamulla töihin (vaikkei olisi ollut pakko, työaikani on liukuva). Kissa halusi valvoa myöhään ja nukkua myöhään ja koki aikaisen nukkumaanmenoni hylkäämisenä, samoin kuin sen, että ponkaisin aamulla pirteänä ylös sängystä jäämättä sinne loikoilemaan. Tästäkin saatiin aikaan monet kiistat. Miksei sitä voisi vain hyväksyä, että toinen on sellainen kuin on, ei ilkeyttään, vaan ihan silkaa geneettistä ohjelmointiaan, biokoneuttaan ja olemustaan. Ei siihen tarvitse lukea hylkäämisiä tai muuta pahuutta. Lienee kuitenkin niin, että monien muiden kokemusten lailla herkkyys hylätyksi tulemisen kokemuksille on ninn syvään uurtutut ihmisen mieleen, ettei sitä voi sanoilla ja faktoilla lievittää. Ehkä olisi tarvittu juuri niitä tekoja, joita en tehnyt, koska koin koko asian valtapeliksi. Ja valtapelejä inhoan yli kaiken, koska ne on pakko voittaa.

Mainokset
Kategoria(t): arki, oivalluksia Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Uni, yö, uni

  1. Pandora sanoo:

    Uni on melkoisen tärkeä elementti ihmiselle, sen tehtävä kun on ravita meitä, jotta jaksamme päivämme.

    Minusta tuntuu, että ihminen saa ristiriitoja ihan mistä haluaa, ei tuo erilainen vuorokausirytmi ongelmia aiheuta, jos sen osaa ottaa oikein. Kissasi tuntui olevan haastava persoona kaiken kaikkiaan. Mutta sitähän kissat ovatkin, hyvin itsenäisiä ja itsekkäitä. Ehkä siksi olenkin ymmärtänyt tuota koiran sielunmaisemaa paljon paremmin.

    Kyllä sinä vielä ihmisen löydät, joka hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet. Hylätyksi tulemisen pelko on hyvin syvällä meillä sisällämme, mutta siitä voi päästä irti, vaikeaa se on, mutta mahdollista. Minusta valtapelejä ei voi voittaa etenkään parisuhteessa, koska jos voittaisin valtapelin silloin olisin voittaja vasta sitten, kun kaikki olisivat tyytyväisiä, häviäisin automaattisesti, jos toinen kärsii vaikka saisinkin tahtoni lävitse. Kompromissit ovat kuitenkin vaikeita ja pääseekö toinen tai itse niistä yli, se vaatii luonteenlujuutta. Todellakin.

  2. tikitys sanoo:

    Mietin, mitä tarkoittaa haastavuus. Itsekin olen ollut Kissan kannalta haastava ja hankala. Todennäköisesti kuitenkin paljon suoremmalla tavalla kuin Kissa minun kannaltani, sellaisella jonka voi kirjoittaa ylös vaikka ranskalaisilla viivoilla. Kissa taas oli epäsuoralla tavalla vaativa, vältti konflikteja, mutta toi mielipiteensä julki tavalla, jota vastaan ei voinut asettua, koska se ei tuntunut suoralta haasteelta tai kritiikiltä, mutta joka vaikutti niiden lailla. Voi olla, että olen aivan väärässäkin tässä, mutta vasta nyt alan tajuta, että jos jopa liikkumisen vikkelyyteni ja syömäni ruuan määrä (syön paljon, koska syystä tai toisesta elimistöni ei käytä ruuan energiaa tehokkasti, mutta siksi en juurikaan liho) kirvoittavat mainitsemani tyylisiä kommentteja, niin onhan sekin osoitus jonkinlaisesta turhasta rajojen vetelystä.

    En tiedä, kannattaako ketään hyväksyä aivan sellaisena kuin tämä on – meissä kaikissa on omat huonot puolemme ja heikkoutemme, jotka jokaisella meillä on velvollisuus tunnistaa ja yrittää voittaa. Voi kyllä olla, että se minkä toinen osapuoli havaitsee huonona puolena, ei jonkun toisen mielestä ole huono puoli, vaan asia, jonka kanssa voi elää. Itse en lainkaan pidä sellaisista ihmisistä, jotka julistavat olevansa vaikeita ihmisiä, ikään kuin se olisi jokin meriitti. Ei se ole.

    Kompromissit, niitä kai itse kunkin täyty opetella. Kompromissihan on sitä, että kumpikin tuntee häviävänsä hieman saavuttaakseen suuremman hyödyn.

    • Pandora sanoo:

      Kyllähän sitä joka ikinen saa peiliin katsoa. Meissä on hyvät ja huonot puolemme. Jokaikisessä. Mutta kai se on katsottava vaakaa ja mietittävä, kumpi kuppi painaa enemmän.

      Kyllähän me jokainen toistamme kasvatamme ja opetamme, sitähän tämä elämä tuntuu olevan, mutta kyllä joskus pitäisi nauttiakin. Ja toisaalta hyvähän se on toiselle sanoa, mikä tuntuu pahalta vain sillä tavoin hän saa mahdollisuuden korjata virheitään, jos ne nyt virheitä on. Jos nauttii olevansa vaikea ihminen niin siitähän sitten saa kicksinsä, meitä on moneen lähtöön.

      Niin kompromisseja tosiaan, jos elämässä saisi kaiken sen mitä haluaisi niin osaisiko siitä edes nauttia. Kyllä sitä minusta kaikessa mietitään, mikä on se paras vaihtoehto tarjolla olevista, etenkin parisuhteessa sitä on aika tasapainottelua, että molemmat tekevät kompromisseja ja silti ei tunne olevan häviöllä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s