Asumisesta ja palaneen käryn haistamisesta

Tässä päivänä muutamana hoksasin, että jostakin syystä asun keskellä kaupunkia tornitalon yläkerroksessa, vaikka minun harrastukseni vaativat tilaa. Yötaivaan ihmeiden tähystystä varten minulla on pieni kaukoputki, ja radioamatööriantennini on 40-metrinen lanka, joka voi pingottaa kahden puun väliin. Lennokkejakin olisi mukavaa rakennella ja lennätellä.

Ainahan sitä voisi ostaa omakotitalon. Ne vain ovat kalliita, ja täälläpäin vieläpä niin suuria, etteivät ne minun budjettiini sovi. Lisäksi katuvalot häiritsevät tähtien katselua, vaikka asian kanssa voi kyllä elää. Jos omakotitalon pihalle ei antennilankaa voisi vetää poikittain, niin katolle olisi kätevää asentaa pystysuuntainen, viiden metrin mittainen antenni, kun olisi oma tupa ja oma lupa. Kerrostalossa on toisin, antenniluvan saaminen ei ole lainkaan helppoa, ei varsinkaan tässä taloyhtiössä. Voisihan sitä voi roudata kaukoputken ja radiolaitteet autoon ja hurauttaa maaseudulle, jossa taivas on pimeä ja eetteri vailla häiriöitä. Mutta autoa en omista, eikä se lähiajan hankintalistalle kuulu, elleivät nyt sitten Veikkauksen numeroidut palloset putkahda koneesta ulos ennalta arvioimassani järjestyksessä lauantai-iltana. Lisäksi itseni tuntien en jaksaisi kuitenkaan raahata putkea autoon ja koota sitä taas jossain ja taas purkaa. Kissan luona oli kätevää, putken voi viedä parvekkeelle ja istuskella siellä, ihailla Jupiteria ja sen kuita, pallomaisia tähtijoukkoja galaksimme laitamilla ja kaukaisia linnunratoja avaruuden syvyyksissä.

Sitäpaitsi ikkunat ovat täällä väärään suuntaan, koilliseen. Jos ne olisivat etelään tai länteen, ja asuisin siis täällä korkealla, voisin hyödyntää ihan sisätiloista meren läheisyydessä ilmenevää tropokeliä, joka hyvällä säkällä kanavoi radioaallot Suomenlahtea pitkin Eestiin tai Ruotsiin. Horisontissa siintäisi Suursaari. Olisi kiehtovaa se. Yhden sellaisen asunnon näinkin olevan esittelyssä lähiaikoina, mutta sekin oli kallis. Loton päävoiton todennäköisyys on 1/15 380 937.

Toisaalta pidän kaupungissa asumisesta, en välttämättä ns. urbaanista sykkeestä, mutta siitä kyllä, että palvelut ja tapahtumat ovat kävelymatkan päässä. Sinfoniakonserttiin, kirjastoon, ravintolaan, baariin, uimahalliin ja ruokakauppaan pääsen jalan viidessä minuutissa. Kotikaupunkini on lisäksi vehreydestään kuulu, ei mikään kiviurbanisoitunut ja saasteinen. Se on hyvä asia, pidän kulttuurimaisemasta enemmän kuin varsinaisesta villistä luonnosta. Näistä syistä elämä maaseudulla voisi vaatia totuttelua, olkoonkin, että silloin käden ulottuvilla olisivat vuorostaan tähtitaivas ja radioaaltojen kuljettamat viestit.

Äsken haistoin kuuman raudan käryä, sellaista, joka tulee tyhjänä hehkuvasta uunista. Ensimmäisen kerroksen asukas oli polttanut ruokansa pohjaan ja palokunta tuuletteli puhaltimella porraskäytävää. Tajusin äkkiä, että täältä ei niin vain pääsekään tulipalotilanteessa pois: palokunnan lava-auto ei mahdu sisäpihalle, eikä täällä ole palotikkaitakaan seinässä. Täytyy varmaan hankkia jotkin 20-metriset narutikkaat, jotka voi ankkuroida lämpöpatteriin ja sitten avata ikkuna ja kavuta ulos. Mistähän sellaisia saa?

Mainokset
Kategoria(t): arki, asuminen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Asumisesta ja palaneen käryn haistamisesta

  1. Pandora sanoo:

    Meinaat sitten varautua kaikkeen? Oletko laskenut mikä todennäköisyys on, että tarvitset noita tikkaita?

    Niin, ero tuo kompromisseja. Ihan yhtälailla itse jo haikeana mietin kuinka sitä osaa elää kaupungissa tulevaisuudessa. Teen jo nyt erosurua kanalaumastani, niitä kun ei rivitalon pihaan saati sitten parvekkeelle voi ottaa kuten ei kymmeniä perennalajikkeitakaan.

    Mutta kuten sanoit elämä muuttuu, tulee jotain hyvääkin tilalle. Ja ehkä sitten joskus kaikki on toisin. Ei kotikaupungissasi ole tähtitornia tai radioamatöörien seuraa?

    • tikitys sanoo:

      Mutkun henkikultani on minulle aika rakas, ja olen siihen kovin kiintynyt. Siksi tikasharkinta. 🙂

      Muuttaessaan ihminen vie itsensä uuteen paikkaan, eli minne tahansa meneekin, siellä sitä on. Kuulostaa latteudelta, mutta tarkemmin ajateltuna se on aika viisas ajatus (ja peräisin Mad Max -elokuvasta, haha). Ympäristö tietenkin vaikuttaa, mutta oma mieli ei helposti muutu. Siksi elämä ei täysin romutu, vaikka ympäristö vaihtuu. On kaupunkiasumisessa hyvätkin puolensa, vaikka kanalaumaa(!) ei täällä voi pitääkään. Kalalaumaa kyllä, jos hankkii akvaarion. Eihän siinä ole kuin yhden kirjaimen ero. Olenpa kovin nokkela tänään, yritän rajoittaa.

      Tähtitornia ei ole, Kissan kotikaupungissa sellainen oli, mutta enpä tullut sielläkään koskaan käyneeksi, koska passivoiduin niin kummallisella tavalla. Radioamatöörikerhot tuppaavat olemaan vähän vanhojen setien puuhakerhoja, mutta kai senkin kestää ihan siksi, että tapaa muita ihmisiä.

      Hyvä ratkaisu olisi tietysti kesämökki, mutta rahaseikat asettavat asialle tietyt, varsin tylyt rajoitteet. Aina sitä jotain keksii.

    • Pandora sanoo:

      Ehkä ne tikkaat ovat ihan hyvä unentuoja, mitä sitä yöllä turhia murehtimaan.

      Niin eikö jokaisella naisella ole oma kukko ja kanalauma kintereillään? Minulla se on vain kirjaimellisesti. Kalat on muuten ihan ok, mutta niiden munista ei paljon ole hyötyä, tosin hyvää kukkien kasteluvettä akvaariovedestä saisi.

      Eikö radioamatöörikerhoissa käy niitä ufotyyppejäkin, ikuisia teinejä, jotka yrittävät saada ulkoavaruudesta viestejä? Okei, ehkä idea olisi tarvinnut hieman kehittelyä vielä.

      Kesämökkiä minäkin haaveilen, sellainen jossain vaiheessa on vain oman mielenterveyden takia saatava. Rasittavaa todellakin, että tuo raha sanelee niin paljon elämää. Kaikki kulut on lähes samat, mutta yksi ero on, ne maksetaan vain yhdestä pussista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s