Onnen omenoita

Minusta tuntuu, että elämäni on omissa käsissäni tavalla, jolla se ei ole ollut koskaan aikaisemmin. Kysymys on selvästi siitä, rohkenenko olla onnellinen tuntematta syyllisyyttä. No, rohkenen.

Tänään jouduin taas kiristämään vyötä ihan konkreettisesti, viimeiseen reikään saakka. Housuni ovat joko löystyneet tai sitten painoni on pudonnut. Epäilen jälkimmäistä, vaakaa minulla ei ole, enkä aio sitä hankkiakaan. Trendin pysäyttämiseksi torjumiseksi tein illalliseksi suuren ja tuhdin pasta-vuohenjuusto-oliivi-aurinkokuivattu tomaatti-mustapippuriannoksen, jonka valelin vielä tomaattien basilikakastikkeella, jotta varmasti riittää energisiä rasvoja. Miten mukavaa ruuanlaitto onkaan! Tässä joku päivä laitan vuohenjuustoporsasta, sitten jotain kalaruokaa (lähellä on tuoretta kalaa myyvä koju), sitten…mm…jotain missä on kapriksia ja cashewpähkinöitä ja mitä ikinä.

Ja siinä kaikki. En muista, koska olisin ollut näin rauhallinen. Kaikki omituiset hyppelehtimiset ja rummuttamiset, joita harrastin, ovat kaikonneet kokonaan. Tämä on onnea. Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän? Enpä varmaan mitään, mutta nyt kuulen omat ajatukseni, oman sisäisen ääneni, oman tilani, tunnen oman ruumiini kolmiulotteisuuden ja pidän siitä.

Vaihdoin pyörään takarenkaan sisäkumin, mutta pumppu ei sopinut venttiiliin, joka oli autonrengasventtiili. Kannoin pyörän läheiselle huoltoasemalle täyttäkseni renkaan, mutta asemallapa ei ollutkaan ilmaista ilmaa. Ilmapalvelu oli lopetettu kokonaan. Niinpä kannoin pyörän takaisin ja varastoin sen pyöräkellariin nurinniskoin, jottei sisävanne painaisi uutta sisäkumia rikki. Ostin tänään pumpun ja huomenna on suunnitelmissa pumpata rengas täyteen. Etenen siis verkkaisesti. Kirjoistakin on jo viidesosa hyllyssä, suurin osa jää joka tapauksessa hyllyn ulkopuolelle, koska hylly on pieni. Panen ne vaikka ikkunalaudoille sitten, tai hankin toisen hyllyn.

Mahtavaa, että saan olla juuri niin hidas ja verkkainen kuin oikeasti olen. Puhun ja liikun ja ideoin nopeasti, mutta sisimpäni toimii omaa löntsyttelevää tahtiaan. Toimikoon, minulla on nyt tapaus toimia juuri kuten parhaaksi näen.

Ja se on mah-ta-vaa!

Mainokset
Kategoria(t): arki, Onni, rauha. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Onnen omenoita

  1. Pandora sanoo:

    Oli ilo lukea tekstiäsi. Juuri näin, olet ilmeisesti löytänyt oman tasapainosi, onnittelut siitä.

    • tikitys sanoo:

      Juu, illat ovat aina hyviä hetkiä. Kuka tietää mitä tulevat päivät tuovat tullessaan, mutta parasta nauttia silloin kuin voi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s