Maailman paino

Työviikko on ohi, ja huomaan olevani rättiväsynyt sekä puhkipoikki. Jalat tuntuvat raskailta ja silmäluomia painaa.

Kävin iltasella puistokonsertissa. Bändi ei groovannut, mutta tämä tunne voi johtua omasta mielentilastani. Mielialalla on vaikutusta havaintoihin: kun olen onnellinen, ihmiset näyttävät kauniilta; kun olen allapäin, ihmisetkin näyttävät rumilta tai jopa uhkaavilta. Kissa näki kauneutta lähes kaikissa ihmisissä. Olikohan se opeteltua vai myötäsyntyistä? Samapa tuo, hyvä piirre ihmisessä.

Kissa lähetti pari postia, joissa oli tarjousvinkkejä. Tietysti kelailin, että hän nyt sitten ikävöi minua ja tekee tikusta asiaa. Ovatpa tyhmiä keloja nämä. Vastailin ihan ystävällisen asiallisesti takaisin. Ei mitään avautumisia puolin ja toisin – mielenrauha säilyi molemmin puolin.

Lämmittäisinkö saunan? Lukisinko taas Fisheriä, joka on kyllä niin tiivistä tekstiä, että joka kappaleeseen täytyy pysähtyä? Vai olisinko vain tekemättä ei-mitään?

Mainokset
Kategoria(t): arki. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s