90 asteen käännös

Ostamani pimennysverhot eivät pimentäneet riittävästi, koska leveän ikkunalaudan vuoksi ikkuna on syvennyksessä, ja aamuaurinko pääsee paistamaan verhojen ja seinän välisestä raosta. Niinpä heräsin aamuviideltä, ja sain takaisin unen päästä aamukahdeksalta. Se ei enää riittänyt, vaan varttia vaille yhdeksän oli herättävä töihin. Univelkaisena työpäivästä tuli taas varsinaista haahuilua ja ryteikössä rämpimistä, ja jouduin tekemään puoli tuntia ylitöitä. Yleensä olen erittäin tarkka siitä, että käytän työhön vain ja ainoastaan normaalityöpäivän verran, mutta nyt oli pakko tehdä poikkeus.

Yöllä näin unta, että olin neljän marimekkopaitaisen naisen panttivankina jossakin talossa. Kaikki oli kovin arkipäiväistä, ei mitään sidottuja käsiä ja suukapuloita saati aseita. Mitään erityisen uhkaavaa ei tilanteessa ollut, paitsi se, että tiesin etten ole täällä omasta tahdostani, ja etten voi noin vain lähteä. Mietiskelin, että aamuseitsemältä suoritettu kommandoisku naisten makuuhuoneeseen olisi hyvä keino vangita naiset ja vapauttaa vangit (ilmeisesti meitä oli muitakin), koska naiset nukkuvat vielä silloin, eikä heillä ole vahtivuoroja. Ajattelin myös, että minähän voisin tästä ihan yksinkertaisesti vain kävellä ulos, ja jos naiset minua seuraisivat ja kävisivät hankalaksi, niin sitten voisin taistella vastaan. Olipa vertauskuvallinen uni pitkästä aikaa. Näin toisenkin vertauskuvallisen unen pari viikkoa sitten, mutta silloin sen sanoma ei vielä avautunut. Unessa olin kouluaikojen ystäväni kanssa lentokentällä, nousemassa portaita Lontooseen matkalla olevaan lentokoneeseen, kun lentokone yhtäkkiä peruutti ovi ammollaan pois portaiden luota. Siinä sitten ihmettelimme, että jaahas, mitä nyt tehdään? En ollut kovinkaan harmissani koneesta jäämisestäni, vaan ajattelin, että samapa tuo, nythän voin sitten seikkailla ja matkustella muulla tavoin.

Tänään ajattelin luottamuksen tärkeyttä parisuhteessa. Luottamus on kaiken perusta, jopa rakkautta tärkeämpi. Ilman luottamusta ei rakkaus kauaa kukoista. Minä ja Kissa menetimme ajan mittaan luottamuksen toisiimme. Kissa koki, etten ole riittävän läsnä, enkä välttämättä luovu omasta mukavuudestani tukeakseni häntä vaikeina hetkinä. Itse taas koin, että jos en noudata tarkasti Kissan asettamia askelmerkkejä, hän voi heittää minut ulos elämästään ja asunnostaan koska tahansa. En voinut täysin luottaa siihen, että tulisin hyväksytyksi omana itsenäni. Enkä ennen kaikkea siihen, että pysyisimme yhdessä, jos saisimme lapsen. Olen jo yhden lapsiperheen hajoamisen kokenut, enkä halua sitä enää kokea koskaan toistamiseen. Jollakin tavalla olin Kissan elämässä statistin osassa. Niinpä kuihduin sekä henkisesti että ruumiillisesti, monta kiloa painoa putosi.  Luottamus mureni Kissan kanssa, ja niin se mureni ex-vaimonikin kanssa puolin ja toisin. Mutta silti syytän itseäni siitä, että minun luottamusta murentavat tekoni on helppo luetella ja objektiivisesti todeta typeriksi, kun taas epäluottamukseni Kissaan oli vain intuitio- ja fiilispohjaista mutua.

Tänään oli Kissaton päivä, ja hyvä niin. Aivan poikkeuksellisesti tutustuin mainoksiin ja ruokaohjeisiin, ja totesin olevani nyt sellainen kuin haluan olla ja pitäväni itsestäni. Samalla totesin surullisena, että kunpa olisin voinut olla Kissan kanssa tällainen kuin nyt olen. Vapaa ja virtaileva.

Rättiväsyneenä työpäivän jälkeen päätin silti lykätä päivällistä ja lähteä pyörälenkille ja edelleen taidenäyttelyn avajaisiin. Sinne menin naisia katsomaan, myönnettäköön se, toiveissani oli tietenkin tavata joku ihku ja inspiroiva nainen, jne. (vaikka tässä ihmissuhdekunnossa ei parane ryhtyä mihinkään puolivakavaankaan). No, näyttelyssä oli lähinnä eläkeläisiä, mikä oli tavallaan helpottavaa. Söin kesän ensimmäisen mansikan ja join lasin valkoviiniä. Taideteokset eivät innostaneet lainkaan: naivistisia töitä, joissa ihmiskasvot oli piirretty maneerimaisesti ja erikoisella tavalla taiteilijan omia kasvoja muistuttavasti. En pidä kasvojen kuvaamisesta sillä tavalla. Kasvot ovat tärkeitä. Esimerkiksi Kuutti Lavosen työt ovat aivan jotakin toista, niiden kasvoissa on arvokkuutta ja ihmisyyttä, niillä on henkilöllisyys ja historia. Minua harmittaa, etten ostanut maaliskuussa yhtä Lavosen työtä, kun tilaisuus tuli. Perustelin asiaa niin, että minun on kohta ostettava pesukone (jota en ole vielä ostanut) ja televisio (jota en ole vielä ostanut, enkä ehkä ostakaan). Työn nimi oli Vedere (nähdä italiaksi) ja siinä oli vasemmalle katsova viiksekäs mies, kuin jostakin 20-luvun postikortista. No, odotan uutta tilaisuutta. Googlatessani huomasin, että Lavonen on sanonut näin: ”Taide on mielenkiintoista silloin, kun kuvassa on ripaus vaikeuksia, mutta siitä voi jo aistia aavistuksen ratkaisusta.” Onpa osuvaa omaa elämäntilannettanikin ajatellen, jos nyt omaa napaani kaivelen. Eikä ihme, että olen vaikuttunut Lavosen töistä, sillä linkin takainen luonnehdinta kertoo myös seuraavaa: ”Lavosen enkelit tuntuvatkin kantavan suuren osan maan päällä kulkevien ihmisten suruista ja hyljätyksi tulemisen tuskasta.” Aina sitä löytää oloilleen vastinpinnan, milloin kuvataiteesta, milloin musiikista, kirjallisuudesta tai teatterista.

Kävin kirjastossakin, lueskelin hajamielisesti runoja ja etsiskelin saksofoninsoiton alkeisoppaita (ja sanoin itselleni että senkin hölmö, ei kerrostalossa voi soittaa saksofonia, tai naapuri tulee seinästä läpi ja vääntää torven ylimääräiselle mutkalle).

Käänsin työpöytääni 90 astetta, koska aiemmassa näkymässä oli liikaa asfalttia. Nyt näkyy lehmuksia ja vaahteroita sekä kirkon kuparinvihreä torni kellotauluineen. Tämä uusi asento vaatinee vielä totuttelua.

Mainokset
Kategoria(t): arki, oivalluksia, rauha, suru. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s