Ilta putoaa kaupungin ylle

Jokainen yksinään maan sydämellä

 auringonsäteen lävistämänä:

ja äkkiä on ilta.

Tämän kuuluisan runon kirjoitti Salvatore Quasimodo.  Mietiskelen sitä usein, se ei tunnu kuluvan tai avautuvan koskaan täysin.

Ilta saapuu, taivas sävyttyy turkoosiin, oranssiin ja vihreään. Kaukaisen tehdasalueen savumassa kohoaa jälleen tyyneen ilmaan pystysuoraan kuin seinä, vaaleanpunaisena ja violettina.

Varustelin keittiötäni: ostin mausteita, suolaa, sakset, pari leipälautasta ja leivinpaperia. Huomasin, että jokin kulho täytyy ostaa ja panin merkille, että hyvä veitsenteroittimeni näyttää jääneen Kissalle. Ostin myös rekkitangon ja pimennysverhot toiseen huoneeseen, jonka koenukun tänään. Käsipainotkin oli tarkoitus hankkia, mutta sopivia ei ollut. Vanhat painot ovat liian kevyet jo; olen treenannut kotonani ja iloitsen hiljalleen muskuloituvasta vartalostani. Minä olen minä, tässä ja nyt. Ääriviivani kulkevat ihoani pitkin, eikä kukaan voi kommentoida menemisiäni, tulemisiani ja olemisiani. 

Lämmitin ensi kertaa asuntoni saunankin. Kiuas sähisi kiukkuisesti, kun lappasin sen päälle käsilläni vettä (löykykauhaa ei vielä ole) ja löylyvesi irrotti kiukaan sisältä jotain mustaa mujua. Vuosien pölyä ehkä. Olen tyytyväinen. Yksinolo tekee minulle juuri nyt hyvää. Samankaltaisista olotiloista on kirjoittanut Eronnut mies, joka tosin on jo lopettanut bloggaamisen ajat sitten. Yleismaailmallisia teemoja eroissa silti käsitellään, aina toistuvia, aina samoja, aina itse kullekin ainutkertaisia.

Mietin, miten petollinen on muisti. Me kerromme itsellemme tarinoita yhä uudelleen ja uudelleen, ja ne muuttuvat pikku hiljaa. Olennaisia osia jää pois tai uusia tulkintoja tulee muiden tulkintojen lisäksi. Siksi kirjoitan: jotta muistaisin mitä olen tuntenut ja ajatellut, jotten päästäisi itseäni liian helpolla, jotta oppisin. Yritän taas muistella kipeimmin satuttaneita Kissan kommentteja, joilla hän luonnehti minua, tarkoittamatta loukata.

Suhteessamme yritin kovasti alkaa rakastaa häntä, mutta voimani eivät riittäneet. Rakkaushan ei ole luonnonvoima, joka tekee kaikesta auvoista itsestään (rakastuminen taas on sitä, mutta Kissaan en ole ollut koskaan rakastunut siten kuin muutamaan muuhun naiseen). Rakkaus on tekoja ja valintoja, oman mukavuusalueen ylittämistä ja toisen huomioimista arjessa. Minussa ei ollut siihen voimaa eikä varmaan haluakaan. Ryhtyessäni suhteeseen Kissan kanssa avioeroni oli vielä liian kesken – minuun ei ollut ehtinyt syntyä sitä tarpeellista tyhjää tilaa, kuin kitaran kaikukoppaa, joka ihmisessä tulee olla, jotta hän voi kohdata toisen ihmisen ja soida omaehtoisesti ja itsenäisesti. Pakenematta ja vetäytymättä.

Taivaan sävyt vaihtuvat hiljalleen toisiksi. Lauantaina on tyttären kevätjuhla. Odotan sitä jo.

Mainokset
Kategoria(t): arki, Onni, rauha. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Ilta putoaa kaupungin ylle

  1. Himmu sanoo:

    Kiitos blgistasi, kiitos että kirjoitat tunteistasi ja prosessistasi. Monesti olen lukiessani nyökytellyt päätäni: juuri noin se menee, juuri noin sen sanoisin, juuri tuolaisen vuoristoradan minäkin tunnistan.

    • tikitys sanoo:

      Kiitos kommentistasi. Mukavaa kuulla, että kirjoittamani asiat ovat tuttuja, että en ole kuitenkaan tunteideni ja ajatusteni kanssa viallisella tavalla erilainen. Itse saanut itse lukemistani blogeista niin paljon oivalluksia, ajatuksia ja inspiraatiota, että ajattelin tällä blogilla jakaa omat mielenliikkeeni muille, jos vaikka hekin saisivat niistä jotain iloa ja oivalluksia itselleen.

  2. oceansoul sanoo:

    Kirjoitat hyvin ja mielenkiintoisesti!
    Vaikkei kirjoittamasi asiat olekaan mitenkään ajankohtaisia omassa elämässäni, niin tekstejäsi lukee mielellään.

    (Ei mulla siis mitään järkevää kommentoitavaa tällä erää, mutta täytyipä tämä sanoa. 🙂 )

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s