Iloa ja vihaa

On ollut hyvä päivä. Nukuin hyvin ja kävin lounastunnilla kaupungilla nauttimasta auringosta, vehreydestä ja lämmöstä.

Nyt vihaan Kissaa, ja on jo aikakin. Töiden pariin palattuani Kissa pingasi minua Skypessä ja kertoi firman kesäjuhlista (ne on yleensä järjestetty suuressa musiikkitapahtumassa Kissan kotikaupungissa) ja sanoi ”taidat skipata kuitenkin?” Ärsyynnyin. Tuon kysymyksen taustalla on tietenkin toive ”mitä jos et tulisi?” Kysyin tahallani, että miksi hän niin päättelee, jolloin Kissa sanoi, että hotellia ei siihen aikaan kaupungista saa, ja saman katon alla on hankalaa olla.

Tietenkin arvasin, että Kissa jo pohjustaa seuraavaa suhdetta. Hänen epäsuoruutensa on läpinäkyvää. Niinpä sanoin, että voisihan se olla hankalaa selittää miesystävälle tai -kandidaatille, että nyt luonani öitsee eksäni, jonka kanssa puoli vuotta sitten vielä yritettiin lasta. Siihen Kissa totesi, että kesä on kuitenkin kesä, ja että ei hän tietenkään sellaisia menisi kertomaan.

Mainitsin, että kyllä hän minulle kertoi suhteemme alkuaikoina ex-miehestään, tuplaeksästään ja suhteestaan näihin oikeastaan kaiken (itse asiassa kiveksien roikkumispituutta myöten). Se oli kuulemma eri asia, koska se oli työstämistä, mutta nyt hän on työstänyt eroamme tammikuusta saakka. Joopa joo. Olikin aika paskaa olla Kissan avioerotyöstämisen vastaanottaja. En pitänyt siitä koskaan, mutta uteliaisuuttani kuuntelin häntä silti, oppiakseni jotakin. Enkä oppinut mitään, eikä minulla ollut viisautta sanoa, että älä hyvä ihminen työstä avioeroasi meidän suhteessamme.

Ojensin sitten Kissaa, että vastaisuudessa voit asetella sanasi reilummin ja sanoa yksiselitteisemmin että ”haluatko skipata?” tai ”mulla on tällainen viritys sitten meneillään, että tiedät sen jos olet tulossa”. Hän harmistui, mutta tiedän sanoneeni oikein. Enkä kärsi rahallisesti kesäjuhlilta poisjäämisestä.

Olen vihainen. Erityisen paljon vihaa tunnen siitä, että tällä kertaa, tässä erossa tunnen olevani heikommilla kuin Kissa. Osat ovat vaihtuneet: minun avioerossani olin voimaantunut ja vahva, eli jättäjä. Nyt olen jätetty. Vihaan sitä, että Kissa tuntuu vahvemmalta kuin minä. Vihaan sitä, että tunnen olevani heikompi kuin Kissa. Vihaan Kissan nopealiikkeisyyttä ihmissuhteissa. Vihaan hänen kaverikuoroaan, jotka tsemppaavat häntä uusissa suhteissa, ja rohkaisevat sitten eroamaan, kun tulee ongelmia. Eikä näistä ystävistä ollut kuin yksi arvostettavalla tavalla sivistynyt. Kissan yksi yleisimpiä kommentteja olikin ”minun kaverini sanoivat, että…”, tai ”se ja se oli sitä mieltä, että…”

Kerta kaikkiaan siis vihaan. Eiköhän Kissa pian itselleen miesystävän hanki, ja hänet tuntien hän tiedottaa siitä epäsuoralla tavalla, jonka tietää minun taatusti ymmärtävän oikein. Jukoliste että olen vihainen. Minä olin välisuhde. Niin oli Kissakin minulle, mutta tällä kertaa minulle jäi Musta Pekka käteen.

Ja v*ittu että me olimme tyhmiä, kun ryhdyimme suhteeseen. Hyvät lukijat (onko teitä?), erityisesti eroavat lukijat: älkää ryhtykö suhteeseen pian eronne jälkeen, vaikka toinen tuntuisikin juuri sellaiselta mitä olette aina kaivanneet. Eron työstäminen on niin rankka prosessi, että se työstää uuden suhteen hajalle heti alun alkaen, ja vauriot tulevat näkyviin viiveellä.

Mainokset
Kategoria(t): rauha, viha. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Iloa ja vihaa

  1. Pandora sanoo:

    Hmm, mitä tuohon lisätä, täällä yksi eronnut, joka heittäytyi uuteen suhteeseen hyvin intensiivisesti. Joskus mietin, että ehkä se oli minun keinoni selviytyä. Kun suhteeseen ryhdyin ajattelin käsitelleeni kaiken etukäteen ja sopeutuneeni tilanteeseen, mutta todellisuudessa kyllä se uusi suhde iski kaikki pelot toisen menettämisestä ja epäonnistumisesta kerta heitolla. Toisaalta, kun rapu tuli elämääni sitä todellakaan ei kysytty minulta rakastuinko vai en. Sitä vain ajauduttiin tilanteeseen täysin tuntein. No mokasin tosi pahasti ja niin tuli jättäjästä jätetty. Täälläkin.

    Tosiaan tiedän miltä sinusta tuntuu, kun lasteni isä löysi uuden, olin vain onnellinen hänen puolestaan, mutta jos rapu löytää uuden, se tekee aikamoisen kolauksen itselleni.

    • tikitys sanoo:

      Niin, eikä siihen mokailuun tarvita mitään dramaattista, kuten toisen solvaamista tai pettämistä tms. Riittää, että on ei-läsnä juuri siten, että luottamus varisee. Erot ovat vähän pingpongia puolin ja toisin, mutta nyt sitä osaa jo astua askeleen taaksepäin.

  2. Pandora sanoo:

    No, me kyllä osasimme sen dramatiikankin, tosin ilman syyttelyjä onneksi. Nyt sitä todellakin ymmärtää, että luottamushan rakentuu pikkuhiljaa ja kuinka nopeasti se voi karista pois. Toivon oppineeni kärsivällisyyttä ja ymmärrystä, että joskus on parempi odottaa ja toisaalta taas tulla puoli tiehen vastaan.

    Mutta varsinaisia opinläksyjä niin ihmissuhteet kuin erot ovat olkoon ne sitten lyhyitä tai hyvin pitkiä. Ja jokainen niistä on erilainen, mutta sehän se elämänsuola onkin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s