Kirjeet

Aina jos oloni alkaa olla liian hyvä, luen Kissan minulle lähettämiä sähköposteja suhteemme alkuajoilta, kun vielä asuimme erillämme. Se pulppuava ilo ja rakastuneisuus niissä tekee kipeää. Niin sen pitääkin tehdä, jotta ymmärtäisin mitä menetin. Nyt kykenisin ottamaan ne vastaan, silloin en kokonaan kyennyt, olin niin tyystin sekaisin vastikään tapahtuneesta avioerostani.

Kissalla oli toisin: hänen miehensä oli jo muutaman vuoden ajan viettänyt aikaa ulkomailla kaksi kolmasosaa vuodesta. Kissa oli jo tottunut olemaan yksin ja kärsi siitä, minä en. Kissa oli valmis rakastumaan ja rakastamaan, minä en.

Mainokset
Kategoria(t): sekalaista, suru. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s